Tulenliekissä 7.7.2007

Minulla on tapanani yhdistellä erilaisia asioita tanssimatkoihini tai toisinpäin. Lauantaina tärkein syy oli ystäväni häätilaisuus iltapäivällä ja hyvä syy sen jälkeen orkesteri Sinitaivas. Hääpaikalta ei ollut pitkä matka Tulenliekkiin, joten illaksi ajoin sinne.

Häät olivat pienen joukon lämminhenkinen tilaisuus, jossa seurustelu-ruokailu-kahvi-ajan soitti kaksi herraa – jazzia. Alankohan vanhemmiten ymmärtää sitäkin… Hyvinkin svengaavia olivat kappaleet ja jopa tanssittavia. Hienoja tunnettuja kappaleita. Voisin jopa pitempään istua sellaista kuulemassa. Nämä häät eivät olleet tanssihäät. Hyvinkin ammattilaisia molemmat herrat olivat koulutuksineen. Nuorempi oli joku aika sitten valmistunut musiikin ammattilainen ja toinen herra oli charmikas vanhempi herra. Musiikki oli molempien ammattina. Vanhempi oli soittanut nuoruudessaan tanssiorkestereissa. Oli ihan pakko jutella tauolla heidän kanssaan. Komeat olivat soittimet ja puhaltimet ovat upeita puhumattakaan, mitä niillä saa aikaan.

Tulenliekissä oli ollut hitaan valssin peruskurssi ennen tansseja. Myrskylyhty oli juuri aloittanut soittamisen, joten Sinitaivaan soittajien kanssa oli sopiva hetki vaihtaa kuulumisia. Orkesteri oli tapojensa mukaan tyylikkäästi pukeutunut ja kun ovat muutenkin komeita, niin siinä silmä lepää heitä katsellessakin. Soittotaito heillä on kymmenplusluokkaa. Mihin he pääsevätkään, kun ikää ja kokemusta tulee lisää.

Myrskylyhty soitti puoli tuntia aluksi, kai matkavaatteissaan. Hieman olivat resuisen näköisiä. Oli kuulemma kiire tullut matkalla ja orkesterien vaihtuessa he mainitsivatkin omista ja toisen orkesterin vaatteista. No, onneksi korjasivat tilanteen. Mäkeläisen tullessa esiintymään oli koko porukka oikein tyylikkäissä vaatteissa. Kyllä kaikkien lavalle nousevien esiintyjien tulisi olla kauniisti puettuja. Hehän esiintyvät meille tanssijoille, jotka myös yritämme olla parhaimmillamme. Myrskylyhty esitti hyviä kappaleita, mikä oli yllätys. Ihan oikeaa tanssimusiikkia. Mistähän minulla oli erilainen mielikuva? Solisti oli omaa luokkaansa. Voimakas ääni, mitä ei voi moittia. Tuttuja kappaleita kaikki ja ihan hyvin tanssittavia. Fanijoukkoa oli hieman lavan edessä, mikä ei nyt tanssimista haitannut. Luulen, että olen vältellyt Myrskylyhdyn keikkoja, mutta nyt tuntui siltä, että se on turhaa. Tanssimusiikkia se on siinä kuin monelta muultakin orkesterilta, joiden keikoilla käyn.

Muutaman tanssijan kanssa jutellessa tuli esille, että tanssiväki on vähentänyt käyntejään täällä. Johtuneeko kesästä vai mistä. Aluksi näyttikin siltä, ettei ole ketään tuttuja. Mutta onneksi kasvotuttuja herroja oli ja välillä sain tanssiinkutsuja. Eräs herra, joka on tutun tanssinopettajapariskunnan oppilaana, haki tanssimaan ja oli vaikea hidasvalssihetki. Hän haki myös foksille ja kertoi koko ajan mitä on oppinut kurssilla. Tiedänkö ja osaanko sen ja sen kuvion tai askelsarjan. Ja sitten hän niitä myös vei huonolla menestyksellä. Teki mieleni kertoa hänen opettajilleen, jotka olivat myös paikalla, että voisivat selittää herralle, mitä tanssin aikana voi tehdä ja mitä ei. Hänen puhumisensa häiritsi todella paljon. Olisin voinut itsekin hänelle sanoa, mutta en tohtinut ja sitä paitsi hän on syntyään jostain ulkomailta. Ehkä innokkuus tanssimiseen palkitaan vielä. Minä en vain jaksa olla monta kappaletta oppimis/opettelutilanteessa lattialla. Tuli mieleeni, että opettajat olivat ehkä kehottaneet hakemaan minua. Kai ihan hyvässä tarkoituksessa. Olen itsekin kauan sitten ollut heidän oppilaanaan.

Sujuvia tanssikappaleita sen sijaan oli mukava tanssia. Mutta hyvin vähän oli lattaritaitoisia herroja ja heille näytti olevan omat suosikkinsa daameissa. Joten siltä osin ilta jäi pariin fuskuun. Polkat sen sijaan tanssin reippaassa vauhdissa, joskin suunnanvaihdot eivät olleet oppikirjan mukaiset, mutta hyvä näinkin. Edellisenä iltana ne sentään menivät juuri niin kuin pitää. Niin, olin unohtaa. Polkkaherra osasi kyllä fuskun lisäksi buggiakin. Vuorokaudessa unohdan, mitä tuli tanssittua.

Tein useaan kertaan kotiinlähtöä ja meni yli yhden ennen kuin osasin lähteä. Ennätin jo lomassa sanoa hyvää illan jatkoa Sinitaivaan joukoille, kun sitten erään susirajan takaa olevan herran kanssa jatkoimme tanssimista monen kappaleen ajan.

Mutta tämä KIV-orkesteri Sinitaivas, mitä sanoisin, etten kehuisi heidän taitoaan liikaa. Tai tosiasiahan se on – ainakin minun mielestäni. Viihdyttäjä 2007 osaa viihdyttää tanssilavoilla. Kesäillan valssikin esitettiin taas kerran tyylikkäästi. Ei vain sopinut kovin reippaalla askeleella tanssimaan kuin hetkittäin. Monia orkestereita kuulleena, useiden soittajien kanssa musiikista ja soittamisesta jutelleena ja paljon tanssineena korvani kuulevat, jalkani tuntevat ja sisimmässäni tiedostan hyvän tanssiorkesterin. Tässä vain on sellainen. Niin lavaesiintyminen ja ennen kaikkea oikea nöyryys ja avoimuus uusien asioiden edessä kuin soittotaito hallittuine äänenvoimakkuuksineen ovat heidän valttikorttinsa. Mistä näin nuori joukko on kaiken löytänyt. Eikä se edes riitä. He kehittävät kaikkia ominaisuuksiaan ja suhdettaan tanssimusiikkiin kriittisesti. He varmistavat illan mittaan, onko äänenvoimakkuus sopiva (miksaajaa heillä ei ole kuten ei PNP:lläkään ja volyymit ovat hallinnassa molemmilla). Kun polkkien jälkeen juttelin erään pariskunnan kanssa, niin rumpali tiedusteli mielipidettämme polkkien nopeudesta. Meistä ne olivat sopivat.

Kaikkea edellä mainittuja taitoja ja avuja joku toinen orkesteri etsii kaiken ikänsä tai vain haluaa soittaa omalla tyylillään välittämättä mielipiteistä. Vieläkin on orkestereita, joilla on tiukka oma ohjelmistonsa, johon ei esimerkiksi sovi jotkut tanssilajit. Onneksi on myös useita, jotka voivat soittaa melkein mitä vaan tai ainakin jotain korvaavaa. Yksi yhteinen tekijä on näillä minulle sopivilla orkestereilla. Heillä ei ole varsinaista solistia erikseen. Varjokuvassa ja Sinitaivaassa laulavat pääasiassa rumpalit ja PNP:ssa Matti-Sakari on koko ajan lavalla laulaen ja "helskytellen".  Onhan näitä useita muitakin kuten Charlies, FBI-Beat, Voimaorkesteri, Markus Sextet, Väliaikainen ja monia muita. Sitten on taas solistien kera olevia orkestereita, joissa molemmat ovat hyviä. Heitä on useita ja pyrin käymään myös heidän illoissaan. Joskus tulee yllätyksiä niin kuin perjantai-ilta ja Topi  Sorsakoski.

Vielä on tanssikesää jäljellä – välillä vain sataa kuin saavista kaataen….