Jopa unohtumattoman hauskaa

Hyvän sään vallitessa oli mukava pitkästä (?) aikaa harrastaa tanssimatkailua. Ja mikä olikaan ajellessa, kun seuraakin oli puolet matkasta. Kyllähän argentiinalaisen tangon kurssi olisi kiinnostanut, mutta ehkä olisi tullut liian rasittavaa koko viikonloppu huomioiden.

Pari kertaa vuodessa satumaisissa tansseissa käyvänä tällä kertaa ei ollut pahempaa ahtautta. Alussa ja lopussa jopa ihan hyvin tilaa tanssia. Talo tarjosi pullakahvit ja lähtiessäni nautin maukkaan voileivän ja kahvin. Vesipiste on hyvä asia.

Tanssitila on monimuotoinen peräsaleineen ja etuosan hakualueen tilankäyttö mahdollisuuksineen, kun se ei kelpaa daameille siksi tilaksi, miksi se on tarkoitettu eli hakualueeksi. Ei sillä pyhäiltana sama ilmiö oli Töllillä Vuoksenniskalla. Ei ollut edes paljon naisia ja siinä vaan jono ja ryppäys oli keskellä lattiaa ja heidän takanaan oli monta metriä matkaa penkkiriviin. Jotkut tanssivat daamien selän takana. On se kilpailu vaan kovaa tanssimaan pääsystä…

Mutta Satulinnaan takaisin. Väriloiste-orkesteri oli hyvä. Kaksi haitarin soittajaa lähes koko esiintymisen ajan. Toinen jopa lauloi samalla. Oli toinenkin orkesteri, nimi unohtui jo. Oikeastaan hyvä, että jotain muistan, sillä elämäni toinen lankeaminen tanssilattialle tapahtui opettelutilanteessa. Ei pitäisi yrittää kaikkia koukeroita, mutta mihin sitä ei tanssin tähden sortuisi. Huomasin vain muutaman taka-askeleen jälkeen putoavani suoraan pehmustetuimmalle paikalleni. Ja kumma kyllä, ei koskenut sitten mihinkään kohti, ei edes korvien väliin. Tanssi vain jatkui. Myöhemmin särki päätäni ja ajattelin voiko moisesta saada lievän aivotärähdyksen… Onneksi sain illan lopulla hieman korjata osakkeitani saman herran silmissä. Nyt ei tapahtunut virheen virhettä puoleltani ja sain tanssia yhden mielenkiintoisimmin viedyn tangon variaatioineen ja siinä hakualueella, joka oli tyhjänä. Että yksi kappalepari tekee olon kuin koko ilta olisi ollut ihanaa satua. Ja sen näkee naamasta....niin kuin monta muutakin tunnetilaa.

Kyllähän minä kaipasin Slovaria ja CB:tä neuvomaan fiilistelyn taitoa, mutta hyvää esimakua kyllä tuli herroilta, joita voin vain kiittää onnistuneesta illasta. Kyllä maalaistyttö tuntee itsensä aika orvoksi vieraan paikan hakurivissä. Onneksi muutama pinssinaistuttu sattui olemaan paikalla. Ja yksi uusikin tuli tutuksi.

Harmi, VeeKoo, jäi ne tangot tanssimatta, oli siellä välillä suloinen sekamelska. Kovan yrityksen jälkeen sentään Kuopuksen kanssa pääsimme tunnelmoimaan.

Aamulehtikin oli odottamassa, kun kotiin jouduin. Kuukauden päästä uusi matka samaan suuntaan ja tämän vuoden kiintiö tulee täyteen.