PNP ja Tanssinet-tapaaminen Revontulessa 26.1.2008

Mitkä tanssit! Ja minä en alun pitäen edes aikonut osallistua ;<(  Maa oli valkeana lumesta – ihan oikean talven tuntu. Pilvien raosta pilkotti tummansinisenä taivas. Tähdenlentoja vilkuilin ajaessani. Näkyi vain kirkkaina välkkyvät tähtirivistöt. Tiesin ainakin yhden Tähdenlennon näkeväni – sitten perillä.

Tie Revontuleen on mutkainen, mutta tuttu matka minulle. Nyt se oli paikoin vaarallisen liukas ja nopeutta oli pidettävä alhaisena koko matkan. Tien mutkat varsinkin oli ennakoitava ajoissa. Siispä en joutunut tapaamisen alkuhetkeen, mutta pullaa ja kahvia oli vielä tarjolla ja pääsin kuuntelemaan esittelykierroksen jatkumista. Kaksi sirpakkaa naisihmistä, Tähdenlento ja Rinsessa, hoitelivat tutustumistilanteen ja kiperiä kysymyksiä esitettiin jokaiselle. Lopuksi arvottiin illan alkuvalssin parit. Sitä ennen pinssien isä, Isäntä, piti puheen, jossa ihmisyys oli esillä monin sanakääntein. Kultainen pinssi löysi uuden omistajan ja Isäntä lahjoitti sen ansaitusti Tähdenlennolle.

Laskujeni mukaan kahvitustilaisuudessa oli 32 henkeä ja illan mittaan tanssilattialla oli vielä runsas joukko tuttuja, jotka olivat tulleet myöhemmin paikalle. Luulenpa, että lähelle viittäkymmentä oli yhteinen lukumäärä. Tanssipaikalla oli monia - ei Tanssinet/pinssiläisiä, tanssituttujani ja jotkut kyselivät, että mitä tämä erottuva tanssijajoukko on. Koetin selittää parhain päin Tanssinetin olemassaolon pinsseineen.

Levymusiikki oli jo soimassa, kun jouduimme tanssisalin puolelle. Kello 21 aloittivat Pekkaniskan Pojat. Tanssitilana oli iso Aurorasali, jossa on myös komea esiintymislava. Kelpasi siinä soittajien olla kunnolla esillä ja kelpasi meidän tanssia, kun oli tilaa. Pienempikin puoli oli käytössä. Sinne kuului myös musiikki. En ihan ollut ajan tasalla, mutta oliko illan kulku vuorohaun merkeissä eli joka toinen tunti oli naistenhakua. Huomasin vain välillä, että naiset hakivat. Koetin itsekin osallistua, mutta en ihan kaikkeen ennättänyt mukaan.

Illan orkesterimusiikin aloitusvalssin tanssin arvotun etelän tutun kanssa ja siitä ilta jatkui tanssien. Kaikkea sain, sydämen kyllyyteen asti. En enää muista, mitä kenenkin kanssa tanssin. Kaikki oli yhtä juhlaa. Harvoin samanlaista riemastuttavaa tanssi-iltaa on ollut. Se oli kaiken summa. Hyvät tanssijaherrat ja tilaa tanssia sekä orkesteri, joka esitti "vain" tanssimusiikkia, ei beatin beatia tai iskelmää, valotaululta sai nähdä seuraavan kappaleen.

Mukana oli kolme uutta kappaletta, valssi, rumba ja humppa – Kauneimmin seppelein, Elon helmet ja Tanssi Pekka. Kerrassaan upeat sanat ja sävellys, joita varmaan saamme kuulla jatkossakin. Minä ilahduin jo aiemminkin esitetystä hitaasta valssista On syömmesi jäätä ja humpasta Armaani on kuin huhtikuu. Tangoja saimme tanssia useita ja kaikkia muitakin tanssilajeja. Jokaiselle oli jotakin ja kaikille kaikkea sopivaa.

Viimeiseen valssiin asti olin paikalla ja ilta sujui aivan liian nopeasti. Kaipuu tällaisesta jää sydämeen. Tanssinet-tapaamiset ovat olleet aina mukavia, mutta nämä olivat kohdallani mieleisimmät tutun ympäristön, tanssituttujen ja orkesterin takia. Ilmapiiri oli tanssillisen iloinen ja vapautunut. Pekkaniskan Poikien tapana on esittää suoraan tanssijoille, hymyillen ja tervehtien sekä laulaen että soittaen juuri oikeaa tanssimusiikkia. Siinä tyylissä on mallia monelle orkesterille.