7.2.2009 Pesäkalliolla ja  muuallakin

Lauantaille oli tiedossa kaksinverroin mukavaa. Eräälle viehättävälle naiselle oli perhe ja suku järjestänyt syntymäpäiväjuhlat, joista sankari ei tiennyt etukäteen mitään. Oli siinä varmaan asiaa valmistellessa jouduttu puhumaan muunnettua totuuttakin.

Vanha seurantalo oli oikein sopiva paikka juhlatilaksi. Iso aiemmin tanssisalina ollut tila oli koristeltu ja pöydät oli katettu kauniisti. Keittiöstä tuli ihana tuoksu - kotiruokaa siellä valmisteltiin. Me vieraat olimme odottamassa ovella, kun sisään astui täydellisesti yllätetty sankari. Ilta kului seurustellessa, ruokaillessa ja täytekakkukahvien kera.

Ihmisen ikä on niin arvoitus ja se ei aina näy päällepäin. Ei se näkynyt sankarista ja kun katselin hänen äitiään, ei hänenkään ikää olisi arvannut. Mutta kun äidinäitikin oli paikalla ja hyvin virkeä hieman yli kahdeksankymppinen, niin siinä oli kuin kolme sisarusta, tyylikkäitä ja  hoikkia kaikki.

Illan ohjelma-antia en ennättänyt jäädä kuulemaan. Alkumaininkeja tosin kuulin, kun lavalle astui hyvin sanavalmis tummanheimon herra, jolla oli puolitoista vuotta sitten TV-ohjelma lauantai-iltaisin.  Minulta se jäi katsomatta luonnollisista syistä - tanssimassa olin. Hänet äänestettiin parhaaksi esiintyjäksi ohjelmasta Manne-TV ja sai Venla-palkinnon tammikuussa 2008. Minulta taisi jäädä jotain hauskaa näkemättä - ehkä kuulen vielä illan loppuvaiheet.

Olin luvannut olla Pesäkalliolla ja olinkin ihan ensivalssista lähtien. Kun Omegan musiikkia on tarjolla ja sopivassa paikassa, niin en mielelläni väliin jätä sellaista iltaa. En muistanut, että Pesäkalliolla taukomusiikista huolehtii talon väki. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta olin odottanut Omegan omaa äänimiestä tai en oikeastaan häntä, hän oli lämpimissä maissa keräämässä voimia Suomen kesää odotellessa, vaan hänen sijaistaan soittamaan. Ne tauot kun useimmiten alkavat tangoilla.

Mutta ei hätiä, osasi Pesäkallion oma soittajakin soittaa tangoja. Kyllä niitä tuli lähes joka tauolla ja hän aloitti taukomusiikin hitailla valsseilla. Oikein hyvä asia. Niistä tangoista  -  orkesteri esitti niitä tapansa mukaan yhdet joka osuudella ja mitä tangoja ne olivatkaan. Niitä oikeita tangoja. Lisäksi Anna-Liisan bravuurihaitarikappaleina oli neljä argentiinalaista tangoa, joista Adios Nonino oli rumpali-Esan oman tekemän Tangox-tangon parina. Por una cabeza (Kuoleman paikka) oli toisen kauniin ja hieman surullisen argentiinalaisen tangon Adios muchachos parina. Harvoin tällaista neljää tangoa olen kuullut ja vain kerran aiemmin Omegalta. Silloin ei ollut Tangox-tangoa vielä ja neljäntenä tangona oli Olè guapa.

Kirjoitan aina tangoista, koska ne ovat minulle jotain muuta kuin tanssi. Ne ovat sisäistä paloa, sydämen kyllyyttä ja sielun täyttymistä. Kun Omega on oikea tanssiorkesteri, niin kappalevalikoima on laaja. Siitä riittää kaikille tanssijoille, jotka toivovat lattareista swingtansseihin ja vakioista fiilistelykappaleisiin.

Merkille pantavaa oli paikalla ollut tanssitaitoinen väki. Kädenalitanssit olivat suosittuja ja lattia täyttyi välillä heistä kokonaan. Vain joku pari tanssi reunoilla sylikkäin. Olin viimeisen viikon aikana matkustellut muissa kuin tanssiasioissa ja sen huomasin illan kuluessa. Ensimmäisen tunnin ajan olin tanssimassa koko ajan ja vielä toisellakin useamman kappaleen. Paikalla oli harvemmin käyviä herroja, jos oli tuttujakin.

Illan mielihyvätilaani lisäävät muutamat herrat. Charmikas lähikaupungin herra, jonka kanssa tangot erityisesti ovat mieleisiä minulle. Samasta suunnasta käy myös nuori ulkomaalaisherra, joka kohta puhuu ja tanssii kuin syntyperäinen taitava suomalaisherra. Hänessä on lisäksi piirteitä, joista on malliksi kenelle vaan. Hän kohtelias, hymyilevä ja kertakaikkiaan komistus. Kun hän lyhyellä ajalla on oppinut näitä meidän tanssilajeja ja siinä rinnalla hyvin ymmärrettävää suomenkieltä, niin tervetullut hän on tanssipaikoille. Paikalla oli kyllä hyviä viejiä jiveen, fuskuun, rumbaan, buggiin ja hitaaseen valssiin, jossa taas kerran koin iloa viennistä. Se kummajainen, ykkönen säilyi koko ajan. Tangoja tuli siis paljon ja osa niistä sujui vähemmän tangomaisesti. Joskus Omegan tansseissa nekin ovat menneet kuin tanssi:)

Naistenhaullakin vielä meni alku hyvin. Tein parhaani ja aika monen toivomani herran kanssa tanssinkin, mutta sitten tuli totaali uupumus. Kävin juomassa kahvin ja söin pullankin. Vettä olin juonut kyllä välilläkin. Loppuillasta vielä olin ajoittain lattialla, mutta hyvin mielelläni istuin orkesterin edessä penkillä.

Illan alkupuolella soitettiin masurkat, tuttu herra haki. Toinen tuttuni ei ennättänyt siihen, vaikka hänen kanssaan mielelläni tanssinkin, kun olen siinä hänen "oppiäitinsä". Levyltä tulleet polkat tanssin hänen kanssaan ja harvoin niin nopeita soitetaan. En pitänyt niistä, koska polkallakin on saatava nauttia eikä henkihieverissä hyppiä. No, kai kuntoni oli huono, mutta orkesteri olisi soittanut kyllä rauhallisemmat. Heillä olisi ollut mm. rumpali-Esan tuotantoa oleva oikein piristävä Saukko-polkka.

Jenkalle haki ihan vieras herra. Taitavuutta oli kuvioineen. Siinä oli puhe tangosta ja hän puhui nimenomaan hitaasta tangosta. Sanoin, että sellaiseen haluaisin tutustua. Seuraavana tuli tango ja herra haki. Ensin luulin, että kyse on argentiinalaisen tangon jostain versiosta kunnes selvisi, että hän sanoi sen olevan mannetangoa. Olen kyllä joskus sellaistakin opetellut, mutta nyt tuntuivat askeleet vieraille. Minulle jäi tyhjä tunne koko tanssista. Olinko tanssinut tangoa vai mitä. Mitä lienee herra ajatellut. Ehkä nyt eivät kemiat kohdanneet.

Eija Kantola esiintyi tyylikkäänä niin kuin aina. Kaunis on hänen äänensä edelleenkin. Tuttuja kappaleita hän lauloi ja yhden tangoparin. Odotin Yön kuningatarta. Se on ehdottomasti hänen paras kappaleensa ja toivoisinkin, että sopisi hänen ohjelmistoonsa. Kaunis oli kyllä hänen esittämänsä Vie meidät rakkauteen. Siinä on jo yksin musiikki upea. Kaksi muuta tangokuningatarta laulaa myös sen kauniisti.

Kiitoskappaleenaan odotin vielä, että Yön Kuningatar olisi valintansa, mutta jotain nopeaa tuli. Käärmetanssia en ole kuullut enää kahdella viimeisellä kerralla vai esittikö hän sen nyt. Ei, ei sitä tullut. Siinä on kappale, jota tanssitaan monilla erilaisilla askelilla. Minusta se on hyvä kappale.

Orkesteri oli saanut lavalle jotain entistä, mutta ei vanhaa. Meni pieni hetki alkuillasta, kun huomasin, että soittokunta näyttää tutummalle. Entinen puhaltaja oli paikalla. Oli kuulemma tuuraamassa nuorta herra Hovia.

Kumma ilmiö on useilla tanssipaikoilla. Naistenhaun jälkeen alkaa väki vähetä ja viimeistään solistin osuuden päätyttyä. Niin kävi nytkin. Oli tilaa tanssia varttia vaille kahdestatoista eteenpäin. Useamman kappaleen tanssin vielä, mutta sitten orkesterin viimeisellä puolituntisella lähes istuin ja kuuntelin. Orkesteri esitti kyllä parhaita kappaleitaan ja mm. tangot. Väki hupeni niin, että viimeisellä osuudella oli yhdeksän paria tanssimassa ja he olivat melkein vain pareja. Ihan lopussa heitäkin oli enää muutama pari tanssimassa. Istuinkin siinä orkesterin edessä viimeiseen valssiin asti, jonka alkaessa sain itseni ylös ja hakemaan päällysvaatteeni. Tällä Omega-annoksella elän taas jonkin aikaa.