31.12.2011 vanhan vuoden loppu Martin Kievarissa

Keski-Suomen seudun tanssimahdollisuudet sen kun kutistuu. Tällä menolla on edessä mökkiläisenä olo. Mutta tämän kerran vielä yritin palauttaa mieleeni entisaikojen mukavia tanssi-iltoja ja sen tiimoilta olin ajoissa Martin Kievarissa. La Stradan soittajat laittelivat soittimiaan kuntoon ja mukana näytti olevan nuori herra, percussioiden kanssa ja osaa hän soittaa rumpujakin, isänsä poika  kun on. Aikaa on siitäkin kun viimeksi näin hänet lavalla. Ei hän taida ravintolailloissa olla mukana joskin on tässäkin paikassa tarjolla vettä väkevämpää.

Pariskuntia oli muutama paikalla ja lisää tuli - pariskuntia. Muutamia yksin tulleita naisia ilmaantui ja ihan joku yksin tullut herra. Levymusiikilla alkoi ilta kello 20. Souvarien levy pyöri, olikohan Tähtiyö ja kuutamo, ainakin Luodut toisilleen kuului ja kaikki kauniita kappaleita kuunnella ja tanssiakin, jos mahdollisuutta olisi ollut. Niinpä toteutin paikan isännän lipun myynnissä toteamaa - tulinko konserttiin vai tanssimaan…. Taisi olla tiedossa aiempi Revontulen tanssi-iltani samaisen orkesterin illassa.

Orkesteri aloitti varttia vaille yhdeksän. Enemmistö tanssiväestä oli pariskuntia. Vuorotuntihaku muuttui naisille hetken päästä. Istuin ja kuuntelin. Naisia oli tullut lisää ja joitakin herrojakin eli ehkä olisi ollut mahdollista tanssiakin, mutta jatkoin vain istumista. Ennätti siinä miettiä koko tanssilavakulttuuria, taas kerran.

Olin jo mielessäni valmistautunut kotimatkalle, kun vartin yli yhdeksän alkoi kuulua hidas valssi. Sattumalta huomasin herran jonka kanssa olin tanssinut hitaan valssin pari päivää aiemmin. Joten kotiinlähtö unohtui. Kohtelias hän on eikä väistele hakijaa niin kuin illan aikana ja muuallakin silloin tällöin huomaan herrojen tekevän, kun odottavat  kohdistetulla katseellaan naistenriviin suosikkejansa hakuja. Sitten järki voitti ja olin paikalla varttia vaille kahteentoista.

Anita Hirvonen saa ihmiset hyvälle tuulelle. Jos hänen hersyvät juttunsa lavalta ovatkin ennestään tuttuja, mutta hän osaa ilmaista saman asian eri sanoin. Lihavuus on hänen lempiaiheitaan. Niin kuin sekin vitsi, että orkesterin pojat olivat nyt ensitöikseen sanoneet hänet nyt nähdessään, että olet lihonut. Eihän hän mikään keijukainen ole, mutta että kykenee laskemaan leikkiä omasta ulkonäöstään, niin harvalta se onnistuu. Minusta tosin näytti siltä, että hän on hieman hoikistunut sitten edellisen kerran. Mutta laulaa hän osaa. Hyvin tanssittavia kappaleita. Olin paikalla hänen ensimmäisen osuutensa ja olin poistumassa, kun hän aloitti toisen.

Orkesterista huomasin, ettei lavalla ollutkaan enää suosikkisoittajaani - mitä lienee tapahtunut. Tuntematon herra oli puhaltelemassa. Orkesterin musiikki on tanssimusiikkina upeaa. Heillä on taitoa ja tyyliä. Tuosta hitaasta valssista vielä. Toisena kappaleena orkesteri esitti instrumentaalina sen hitaan valssin, joka on ykkössuosikkejani lajissaan. Lumous (Fascination) on yksi kauneimpia kappaleita. Olen viimeisen vuoden aikana kuullut sitä esitettävän muutamia kertoja. Ensi kerta oli Pertti Niemen laulamana, orkesterinaan Odessa. Sitten etsintöjen jälkeen olen saanut kuulla Voimaorkesterin ja Martti Metsäkedon orkesterin  esitykset sekä nyt La Stradan. Mietin, olisiko viimeksi mainittu esittänyt sitä jo aiemmin ja en jostain syystä ole tunnistanut sitä. Taukomusiikkien aikana oli hieman väljempää, mutta muutoin aika ahdasta oli liikkuminen lattialla ja ehkä ei toisten huomioiminen aina onnistunut. 

Illan parhaat tanssit olivat erinomaisin hyvin viedyt polkat ja cha-chaat, jotka olivat juuri sellaiset kuin tässä lajissa vietynä toivon.  Polkkaherran kanssa myös tango sujui. Cha-chaa herran kanssa lisäksi tango ja alussa mainittu hidas valssi. Rumba ei jostain syystä sujunut erään tutun kanssa niin kuin on joskus ennen tehnyt. Ehkä omissa jaloissani oli vikaa. Herra, jonka kanssa mielelläni tanssin tangoa oli kovasti varattu ja onnistuin sitten naistenhaulla hänen haussaan. Nyt oli musiikin rytmi fusku-foksi-jive  eli mahdollista tanssia miten haluaa.  Siinä keskialueen ruuhkassa liikuimme.

Jotkut illan kappaleet ja tanssit ovat unohduksissa, kun varsinkin naistenhaut olivat pikajuoksuja, joihin mummon lähtöasetelmat eivät riitä. Parhaani kuitenkin tein (terveisiä vaan Konsun pe-illan ihanalle tanssiherralle, jonka kanssa keskustelimme asenteiden muutoksesta hakemisessa ja että uusia hakijoita on vaikea saada, jos ei itse edes yritä hakea naistenvuorolla).

Foksia tuli tanssittua useamman herran kanssa, mutta tanssinko yhtään humppaa. Tuntuu, etten. Kävikö siinä niin. Jenkat sen sijaan entisen kotiseudun herran kanssa olivat hyvät ja juuri kun olin menossa pois, alkoi kuulua toiset jenkat ja tuttu herra tuli vastaan. Ne vielä tanssimme ja ennen puolta olin jo autossa kotimatkalla.

Kuun sirpale roikkui läntisellä taivaalla. Raketteja hajosi eri värisiksi kuvioiksi pitkin taivaan kantta. Mistähän uuden vuoden rakettien ampuminen on saanut alkunsa? Kaunistahan se on ja kallistakin.