06.05.2011 Virtain Hiekkaranta

Työpäivän jälkeen ei juuri huiluuruppeemoo ollut, kun yhteiskuljetus tanssipaikkaan lähti. Paikallinen tanssiseura järjesti ilmaiskyydin jäsenilleen ja lipun hintaankin tuli kolmen euron alennus. Kun kyyti meni melkein pihasta, niin minäkin sovin mukaan maksaen ei-jäsenenä kymmenen euroa matkasta ja lippualennuksenkin sain.

Perille jouduimme himpun vaille kahdeksan ja osa kyytiläisistä selvisi heti alkuvalssille. Näytti aluksi vähäiseltä tanssiväki, mutta melko pian oli jo valmiita ruuhkanpoikasia. Pekkaniskan Pojat aloittivat puolituntisella ja saman ajan esiintyi KinoJake. Sitten olivat tavalliset 45 minuutin osuudet. Mikä minun oli ollessa läsnä, kun kaksi mieleistä orkesteria oli paikalla.

 

Hyvin pääsin tanssimaan PNPn alkuosuudella. Vielä KinoJakenkin osuudella. Kävin tosin ulkosalla PNPn ekatauolla Matti-Sakarin lähellä, jos siihen oli pyrkimässä muitakinHymy Mukava oli tavata kaikki soittajat. Heidän musiikkinsa oli niin hyvää tanssimusiikkia, ettei valituksen sanaa voi esittää. Joissakin kappaleissa kun on kaksi haitaria yhtäaikaa soimassa, niin se on tanssimusiikkia parhaimmilaan. Äänentoisto on aina kohdallaan ja mietin miten se on mahdollista, kun varsinaista äänimiestä ei ole. Sieltä vaan lavalta hoidetaan kaikki kohdalleen. Valotaulu, joka ilmoittaa tulevat tanssilajit on loistokeksintö. Minä ainakin pidän siitä ja tiedosta mitä on tulossa. Oman aktiivisuuteni voin osoittaa hakurivissä ja myös naistenhaulla, kun on oikein mieleinen laji vuorossa. Kun on joitakin tanssilajeja, joilla ehdottomasti toivoisin olevani tanssinpyörteissä. Joskus onnistun, toisinaan taas en. Naismäärät hakurivissä ovat vuosivuodelta suurentuneet. Siinä joukossa mummo saa tehdä parhaansaSilmänisku

Naistenhaku oli kymmenestä yhteentoista. Valotaululla se ilmoitettiin ja sekahaku alkoi puolilta öin. Pääosin se oli miestenhakua, muutamat naiset hakivat, itsekin kerran. “Pakko” oli saada eräs tuttu kiinni, kun ei aiemmin satuttu kohdakkain. Se oli PNPn kiitoskappale. Tietämättä mitä tulee, tein haun. Valssin ja hitaan valssin he soittavat ollessaan ainoana orkesterina. Nyt KinoJakella oli vielä osuus, joten tilalla olivat tangot, upeat tangot ja viejäkin oli samaa laatua.

Ensimmäisellä puolituntisella tangolle haki Pohjanmaan puolelta oleva herra, joka oli viikko sittenkin paikalla. Humpat kuvioilla/buggina sopi alkuhetkiin ja foksit, joiden aikana viejä totesi, että kaikkea mennään kädenalitansseina, hän tanssii foksina. Toivoin, ettei ollut huomannut minun rikkovan lajia tai tarkoittiko sanansa myös minulle. Jotkut perinneihmiset sanovatkin, että humpan tanssiminen buggina on sen raiskausta. Ei sillä, humpan voi tanssia hyvinkin kauniisti, kevyesti, melkein liidellen ja se on sitä humppaa, mitä joskus pääsen tanssimaan. Sitten taas, kun vienti on selkäni edellä, niin muutaman kierroksen jälkeen pohkeeni huutavat apua. Siis mieluummin reipas vienti miten tahansa.

Illan tansseissa oli monta hyvää hetkeä, jos olin välillä kuulolla, katselulla, juttuhetkillä ja kahvilla. En muista, kumpi soitti masurkat, ehkä PNP, mutta en ennättänyt siirtyä sivummalle hakurivissä ja edessäni oli ulkonäkötuttu herra. En saanut sanaa suustani, etten tiedä kykenenkö tanssimaan (vieläkään). Hyvä, että lähdin tanssimaan. Vienti oli hyvä ja selkeä ja neljään kuukauteen ensi kerran olin masurkkaa tanssimassa. Myöhemmin sitten PNPn valotaululla chachaata tanssiessamme huomasin seuraavaksi olevan tulossa polkat. Yksi parhaista polkkatutuista oli kanssani tanssimassa ja lyhyen harkinnan jälkeen jäimme odottamaan polkan alkua. En olisi epäröinyt, jos olisi Varjokuva ollut estraadilla. Heidän polkkansa ovat lauhkeita nopeudeltaan ja sujuvat minusta paremmin tanssiessa. Poikien polkissa on ollut enemmän nopeutta ja nyt kun en tiennyt mitä hyppimisestäni tulee, pelotti kyllä. Pakkohan minun oli joskus kokeilla eikä olla epätietoisuudessa. Polkat olivatkin sopivat. Nopeus ei ollut mikään paha. Sen tunsin ja tunsi varmaan viejäkin monien vuosien kokemuksensa jälkeen kanssani, että jännitin. Toisella polkalla tunsin jo vapautuneisuutta ja jatkossa aion unohtaa, että mitään taukoa näissä kansallisissa lajeissa on ollutkaan. Täytyyhän minun silti olla kohtuudella varovainen eikä olla tungoksessa tanssimassa, jossa monin eri tavoin etenevät voivat olla ykskaks’ törmäyskurssilla. Mutta kaiken kaikkiaan, tuli riemastuttava olo, että sain vielä mahdollisuuden tanssia näitä lajeja.

Kotimatkalla mietin, mitä kaikkea tanssin ja kenen kanssa - nyt alkaa jo unohtua, vaikka on alle kaksitoista tuntia tansseista. Lähes kaksikymmentä kappaleparia kertyi, vaikka taukoja oli useita. Jotain sentään jäi mieleeni. Useammat hitaat, slovarit ja rumbamaiset kappaleet. KinoJake oli sovittanut tangon Hiljainen kylätie (?) rumbamaiseksi kappaleeksi. Aloitimme sen erään herran kanssa rumbana. Rytmi ja nopeus olivat juuri oikeat, siis monen mielestä kai hitaat. Kappaleen lopun tanssimme hitaana foksina, mikä tuntui paremmalle.

Se rumba, minkä toivoisin aina saavani tanssia, kun se esitetään, jäi tanssimatta. Valotaululla oli jo jonkin aikaa lukenut laji ja kun Matti-Sakari ilmoitti kappaleen nimen, niin en nähnyt siihen ketään sopivaa, joka ehkä olisi hakenut minua ja elänyt kosiotanssin kanssani. Niinpä siirryin toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon -olin solistin silmissä lavan reunassa. Matti-Sakarin ääni on hellyttävä. Ne hymyt koko orkesterilta sai minut unohtamaan, etten ollut tanssimassa. Olen heidän Muistojensa Julia ollut yli seitsemän vuotta. Ensi esitys laivalla oli yllätys minulle silloin. Rumban rytmi siinä on selkeä ja tunnistettavissa ja helppo tanssia ja eläytyä, kenen vaan. Pitkästä aikaa huomasin toisella kosketinsoittaja/haitaristilla haitarinsukuun kuuluvan puhaltimen Vibrandoneonin, jota hän ainakin rumban aikana käytti. Kun samalla soi poikkihuilu, niin oli musiikki erityistä.

Olin tauolla jutellut KinoJaken niin nuorekkaan soittokunnan kanssa. Mukava oli kuulla heidän musiikkisuuntauksestaan ja soittamisestaan erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Nythän esitettiin aika paljon nopeaa musiikkia, mikä oli hyvä vastapaino PNPn kappaleille. Mutta oli heilläkin kauniita hitaita kappaleita ja jotain uutta, mitä en ennen ole kuullut. Sinkkulevy Pilke silmäkulmassa oli mukava kuulla. Toinen sinkku Huopikkaat ei ollut tänä iltana ohjelmistossa. Se on oikein reipas ja menevä kappale. Annina ja viulu ovat orkesterin bestjuttu.

Olin ihan “huolissani”, aikooko Janne laulaa tangonsa, josta pidän suunnattomasti. Oli kuulemma tarkoitus laulaa ja kun hän itsekin pitää siitä kovasti, niin sitä sitten odottelin. Kappaleiden vaihtuessa ihmisten ääntensorina ylitti monta kertaa orkesterin puheet. Naistenhaku oli menossa. Jivekappaleen loputtua olin kuulevina tangosta jotain ja edessäni kai jiveä tanssimasta tullut herra oli siirtymässä miesten alueelle. Siitä hänet hain ja kuuluikin, että tango tulee. Olin tämän herran kanssa tanssinut joskus ja osaa tanssia hyvin tangoa ja monia lajeja. Janne lauloi “Vie meidät rakkauteen”-tangon. Hän on ainoa mies, jonka tiedän tanssipaikoilla laulavan sitä. Sen ensi esityksessä olin sattumoisin paikalla ja se oli veret pysäyttävä hetki.

Mutta nyt oli minulle pettymys hakukohteeni. Oliko totta vai ei, hän mainitsi, että selkä ei ole kunnossa ja siksi ei voi tanssia normaalisti. Jive taisi edellä kuitenkin sujua... Niinpä siinä hissuteltiin keskilattialla. Tungosta kyllä oli, että olisi ollut aika vaikeaa viedä kunnolla, mutta olisi se ollut mahdollista. Ehkä tämä oli opiksi minulle… Tanssi-iltakin on samanlaista kuin koko elämä. Nousuja ja laskuja ja niin se saa ollakin.

Tämän “menetyn” tangotanssin kyllä korvasi aiemman juttuhetken aikana alkanut PNPn tango ja kun juttuporukkaan KinoJaken rumpalikin oli tullut, niin siitä pääsin tosi hyvin viedylle tangolle. Hänellähän on taustaa tanssimiseen monin tavoin ja siksi myös heidän esitetty musiikkinsa on tanssijan jaloille käypää.

Illan iloisiin yllätyksiin kuului nuorehko mies, joka haki hitaalle valssille. Tuli mieleeni tanssiessamme, että hänelle oli opetettu askelten kakkosesta. Sen leveydestä/pituudesta ja viennistä takaisin. Niin moni ei malta tehdä sitä oikein ja saa tanssin näyttämään kiireiseltä. Illemmalla hain häntä jivelle. Kertoi pitävänsä eniten lattareista ja kauniisti hän tanssi niitä, kun seurasin myöhemmin hänen tanssejaan. Salsaa hän tanssi erityisen hyvin. Minä tanssin sen lajin erään herran kanssa salsamaisesti.

Tavallinen valssi jäi jotenkin unholaan. En ensinnäkään välitä tanssia sitä ruuhkassa, koska en tunne iloa, jos ei voi edetä hyvin. Niinpä loppupuolella iltaa alkoi eräs valssi soida ja menin juomaan. Kun palasin alkoi toinen valssi soida ja siinä oli tosi kutsuva sävel. Hetken ajattelin, että tämän voisin tanssia ja telepatiaa kai. Eräs tuttu kaikki lajit taitava herra ilmaantui hakemaan. Hyvä oli vientinsä ja tilaakin oli jo enemmän aiemmin illalla.

PNP oli päättänyt iltansa ja meitä oli osa odottelemassa kotiin lähtöä. Väki oli vähentynyt. Kun oli sovittu, että linja-auto lähtee viimeisen valssin jälkeen, niin KinoJaken viimeinen osuus oli hyvä kuunnella ja joku kappale tanssiakin.

Siinä sitten seisoin eteisaulan puolella ja iloisin rumpujen soittaja, minkä tiedän, söi iltapalaansa. Onhan soittajan saatava jossain vaiheessa syödä. Kohta kahdeksan vuotta olen katsellut häntä. Hän elää täysillä mukana soittamisessaan. Mikä hymy ja eleet! Jo häntä katsoessani melkein nauran ääneen, että joku voi tehdä töitä niin iloisin ilmein. Sitten alkoi kuulua jotain kaunista musiikkia ja totesin hänelle, että kyllä sinäkin voisit opetella tanssimaan, kun puolet illasta on taukoa. Vastaus oli, että osaan kyllä, mennäänkö - mutta rumbaa en tanssiViaton En missään vaiheessa näinä vuosina ole edes pohtinut tanssiiko hän vai ei. Hän on ollut minulle rakkaan orkesterin jäsen, jota on mukava kuulla ja nähdä silloin tällöin. Onhan hän toisen leipätyönsä johdosta ryhdikäs herra ja kun ulkonäköäkin jaettaessa on saanut aika annoksen, niin mikä oli tanssiessamme. Niin käsiotteet ja jalkatyöskentely paljasti, ettei hän ollut ensi kertaa “pappia kyydissä”Nolostunut Toisena kappaleena oli Pelle Miljoonan aika intiimikappale, jonka Annina lauloi lavalla. Sovitus oli varmaan heidän omansa, koska se kuulosti paljon paremmalta kuin Pellen. Ne olivat sitten illan parhaimpiin kuuluvat tanssini elleivät jopa parhaat. Hyvärytmiset olivat molemmat kappaleet ja vienti oli sitä mitä toivon. Pikkulintujen kertomana kuulin, että rumbakin kuuluu hänen tanssitaitoihinsa... Illasta jäi kyllä hymyilyttävän tyytyväinen olo.