16.07.2011 Hangan ja Savion lavat

Kunpa osaisin luottaa vaistoihini ja toimia itselleni hyväksi, mutta kun sitä ei tiedä ennen kuin kokee. Tälle illalle ei ollut lähiseudulla tansseja, jotka olisivat olleet mieleeni. Pitkään olin lähden, en lähde - tuulella. Sitten kun lähdin, seuraava arvonta oli Savion lava, melkein ysitien varrella. Kiersin katsomassa miltä näyttää ja ulkopuolelta katsoen näytti siltä miltä arvelin. Pariskuntia siirtyi autoilta lavalle. Eikä autoja vielä ollut runsaasti. Paikkahan on oikea kesälava, todella kauniilla paikalla.

Jatkoin matkaa Hangan lavalle, joka ennen vanhaan, siis kauan sitten oli minulle mieleinen paikka. Suhteeni tanssimiseen oli erilainen siihen aikaan. Ei ollut autoja täälläkään vielä paljon. Tämäkin lava sijaitsee lähellä rantaa. Kello oli himpun vaille yhdeksän. Savion lavan tanssit alkoivat puolta tuntia aiemmin. Pariskuntavoittoista olivat paikalle tulijat täälläkin. Muutamia naisia ja muutamia miehiä oli hakualueilla.

Yksi tuttu oli, joka haki alkuvalssille. Sitten kuului tango Punatukkaiselle tytölle, perään foksit ja rumban alkaessa kuulua, nousin penkistä ja poistuin autolle. Jäi kuulematta ja näkemättä Anneli Mattila. Tiedänhän minä hänet.

Paluumatkaa ei ollut paljon ja uskoin jo ajavani suoraan kotiin. Hyväuskoinen kun olen, niin siitä sitten kaarsin Savion pihaan vaille kymmenen. Paikoitusalue oli lähes täysi. Sanottiin, että perälle sopii vielä pari autoa. Sisälle mennessäni totesin, että tämän illan tanssiväki on oma joukkonsa, pääasiassa pariskuntia. Kun pääsin naistenpuolelle alkoi tango soida. Erään pariskunnan herra haki ja oli toinen illan kahdesta minua miellyttävästä tanssista ja herrasta. Sitten vaihtuikin naistentunniksi. Hain erästä tuttua herraa, fuskua pyörimme. Siihenpä ne loppuivat mahdolliset tanssiherrat.

Istuin ja ihmettelin, että tällaisiksi tanssit ovat menneet. Monet ulkonäkötutut naiset ovat löytäneet tanssiparin ja osa kai muunkin parin. Niin se oli kai tanssitaitoisissa herroissakin. Kun nyt olin itseni tuonut tanssipaikalle, hain muutamaa herraa. Ei siinä tanssitunnelmaa syntynyt. Seuranneella herrojen haulla tangolle, Täysikuu ja Hurmioko se toinen oli, haki herra, jolla oli perusfoksin askel hallussa. Enemmän hän halusi jutella. Tangon soidessa minulla ovat jutut vähissä, mutta niin vastailin mitä kysyttiin. Juttuseuraa olivat vailla ne itsekin hakemani tuntemattomat herrat. Yleisesti ottaen sen vajaan kahden tunnin aikana puheensorina ylitti tanssilattialla orkesterin kuulutukset. Tuli kyllä mieleeni Kivistön työväentalon talvisunnuntai-iltojen varttuneiden tanssit. Ihmisillä on kova tarve jutteluun tanssin aikana ja varsinkin kappaleiden välissä.

Paikassahan oli possujuhlat eli koko possu oli paistettu ja sitä sai ostaa huikopalaksi. En ostanut. Kahvia ja leipää nautin ja osasin poistua ajoissa. Tyhjä oli oloni.