Ravintolaillat jatkuvat

Miten ihmiset, asiakkaat, voivat luoda aivan erilaisen tunnelman. Sitä mietin vielä kotiin tultuanikin aamuyöstä. Viikko sitten tunsin olevani ihan eksyksissä, kun Väriloisteen takia ravintolatansseihin menin. Paikalla oli enimmäkseen bilettäjiä. Nyt sen sijaan koko ilta oli mitä miellyttävin. Markus Sextetin ansiota se oli. Paikalle oli saapunut tanssitaitoinen väki ja tarkoitan tietysti herroja. Naisethan osaavat tanssin taidon, useimmiten.

Ilta alkoi tavalliseen tapaansa levymusiikilla, jota oli ennättänyt kuulua jo jonkin aikaa. Kotoa lähtöni ei onnistu ajoissa. Olen huomannut sen lähes joka kerta tansseihin lähtiessäni. Ennen orkesterin soittamista sain kai sitten yllätyksen aikaan heille ilmaantumalla paikalle. Muutaman sanan vaihdoimme ennen ensi settiä. Herrat olivat entisestään komistuneet. Uudet puvut yllään ja kissimirrit kaulassa kuten aina ennenkin. Värisävy oli hillitty, mikähän se nyt onkaan, kuitenkin syvä, tumman punertava. Uudessa mainoskortissa se sitten näkyy lähiaikoina.

Esiintymislava on niin pieni, että viisi heistä sopi siihen, juuri ja juuri ja kosketinsoittaja oli kulman takana korvakuulokkeineen. Hänellä oli myös oma, uusi look. Poninhäntä oli menetetty. Onneksi kiharat olivat jäljellä. Hyvin heidän soittaminen onnistui tälläkin asetelmalla. Markus puolestaan oli yhtä komea ja hyvä-ääninen kuin ennenkin. Vai sanoisinko, että aika ja esiintymiset vain ovat lisänneet hänen charmiaan. Hän täydentää persoonallaan mainiosti varttunutta työkaverijoukkoa. Yhteishenki se on ratkaiseva ja varsinkin, kun tämän illan esiintyminen tapahtui kylkikyljessä. Herra rumpali kyllä piiloutuu taakse niin, ettei häntä huomaa ellei häntä saa nousemaan välillä kumartamaan kiitokseksi aplodeista. Kitaristilla on tapana esittää illan aikana kaunis kappale äidinkielellään ja se antaa tunteen, että ihmiskunnassa kaikki on yhtä ja kieli on vain yksi ulkonainen seikka. Kun lavalla on lisäksi erilaisia puhaltimia ja rytmisoittimia sekä tietysti basisti, niin siinä se on, mitä tanssija tarvitsee. Siis koko illan antaumuksella, taidolla ja kokemuksella soittava tanssiorkesteri. Ravintolassa lajivalikoimat poikkeavat ymmärrettävästi lavalla esitetyistä, mutta kaikkia heidän kauniita kappaleita kuulimme lattareita unohtamatta. Ainakin toinen sinkuista,  Jää Vain Kyynel esitettiin, mutta taisin keskittyä niin tanssimiseen, etten ole nyt varma miten kävi kappaleelle, Jos Siivet Saisin. Vai kumminkopäin se olikaan??

Ilta sujui kokonaan tanssien. Muutamien tuttujen lisäksi aivan hyvin tanssivia vieraita herroja oli liikkeellä. Tangoja kuulimme sekä orkesterilta että väliaikamusiikkina, jonka talo tarjosi. Tauoilla oli hyvästi tilaa tanssia ja myös alkuillasta. Tangoissa oli sopivat herrat paikalla. Tumman heimon herra vei omalla tyylillään. Emme olleet tavanneetkaan pitkään aikaan. Tuntemattoman herran kanssa tango sujui myös hyvin. Alkuillasta tangolle haki myös herra, jonka kanssa en oikeastaan välittäisi tanssia hänen tanssin aikana tapahtuvan neuvomisensa takia. Tällä kertaa hän kai ajatteli omaa tanssiaan ja antoi minun vain seurata. Uhkarohkeasti hain häntä sitten chachaalle ja ohjausta tuli koko ajan. Tietysti tarvitsen sitä, mutta en koko tanssin ajan. Jossain muualla se olisi varmaan hyödyllistä ja jopa innostavaa. Mutta sitä saa mitä tilaa.

Parasta kuitenkin oli, kun huomasin paikalla olevan herran, jonka kanssa niin tango kuin hidas valssi ja kaikki sylitanssit sujuvat kuin unelma. Pieni tanssitila, joka on kulmikas ja jossa on vielä pylväät, ei tosin suo riittävää tilaa, mutta hyvänä viejänä hän on erityisen taitava, myös väistellessään toisia tanssijoita. Kaikista häiriötekijöistä huolimatta tanssitaivaan portti oli avoin.

Tanssin parantavasta vaikutuksesta oli paikalla elävä esimerkki. Viimeisen vuoden aikana hän ei ole päässyt  tanssimaan selkänsä ja polvensa takia. Nyt hän koki ensi tuntumaa tanssimiseen pitkästä aikaa. Hän haki jenkalle ja myöhemmin tanssimme muutakin. Tanssiminen sujui kuin ennenkin ja hän odottaa kovasti kesälavojen aukeamista, kun viime kesä jäi kokonaan väliin. Tanssimaan pääseminen on hyvä kannustin toipumisajan kuntoutumiselle. Siinä voimme itse tehdä paljon.

Illan piristys ja jalkapohjiin asti tuntuneet kahdet jivet ja bugit tanssin myös harvemmin tapaamani herran kanssa. Tanssilattian pinta on liian kova ja jotkut saavat jalkansa siitä kipeiksi.

Orkesterin ohjelmistossa on useita rumbamaisia kappaleita ja Markuksen ääni on niihin juuri sopiva. Hänessä itsessäänkin on lempeää herkkyyttä, joka vie lähes jalat alta. Vaihtelevuutta tanssilajitarjonnassa oli riittävästi.

Viikko sitten ei ollut naistenhakua eikä olisi tarvinnut olla nytkään, vaan oli kuitenkin. Miehiä oli ilmaantunut baaritiskin seudulle paljon ja loppuillasta olikin miesenemmistö. Se tarkoitti, että jo hieman humaltuneet, ei tanssitaitoiset herrat alkoivat hakea, myös naistenhaulla. Siinä vaiheessa olin käyttänyt illan juuri niin kuin olin toivonut. Tanssinut sopivien herrojen kanssa, kuunnellut hyvää musiikkia ja välillä silmäillyt soittokuntaa kuin varmistaen, että siellä he ovat, pitkästä aikaa.

Kauan olen heidän tansseissaan käynyt, jo vuosia ennen Markuksen mukaan tuloa  ja todennut suunnan olevan vain ylöspäin. Soittaminen ei ole heille pelkästään työtä, vaan elämäntapa, josta he nauttivat itsekin ja ovat kiinnostuneita, miten voisivat parantaa lavaesiintymistään. Hyvä esimerkki siitä oli äänenvoimakkuuden pienentäminen pienessä ravintolassa, jossa varmaan ei ole helppoa ottaa kaikkea huomioon. Pylväitä, sokkeloita ja asiakkaiden kovaa puheen sorinaa. Seuraavan kerran toivon pääseväni heidän tanssilavaesiintymiseensä. Minun hyvien tanssiorkesterien top-listoilla he ovat aina olleet ja siellä pysyvätkin.