05.09.2010 Kivistön työväentalolla 

Eija Sinikka ja kolmimiehinen orkesteri tanssittivat väkeä sunnuntai-illassa. Ei kovin runsasta ollut osanotto tansseihin, mutta sopivasti oli väkeä. Tanssilajit olivatkin ainakin aluksi kovin perinteisiä. Ensimmäisen tunnin aikana lavalta kuuluivat kolmet vai neljät tavalliset valssit ja vielä myöhemminkin niitä saimme tanssia. Kyllähän sitä valssiakin tanssin, mutta vähempikin riittäisi. Oikeastaan se alkuvalssi oli ihan riittävä minulle ja tietysti loppuvalssit, jos niin kauan paikalla viivyn.

Hitaitakin valsseja esitettiin. Tuttuja herroja siihen lajiin en nähnyt, joten mieluummin sitten kuunnellen. Olikohan toiset miesten hauilla ja toiset naisten. Yhden mieleisen tavallisen valssin tanssin tuntemattoman herran kanssa. Ihan itse hain. No, eihän se hassumpi ollut alkuvalssikaan herrojen hauilla.

Ilta tuntui melkein tanssimattomalta, kun polkat jäivät tanssimatta. Ei ketään tuttua paikalla, jos ei muutenkaan monta paria ollut lattialla. Jenkkaa tanssin tutun herran kanssa “yhdistelmä”tanssina. Vähän sitä ja hieman tuota ripaus, niin kuin Iines Ankan kakkuohjeessa. Oikein virkistävää. Tangot ja chachaat olivat hänen kanssaan myös hyvät. Ei hänkään kovin viihtynyt paikalla, koska tuli myöhemmin kuin minä ja lähti pois yhtä ajoissa kuin minäkin.

Kesälavoilta tuttu pitkä herra oli vaimoineen paikalla. Hän saa minut kyllä vielä oppimaan omatyylisensä oikein hauskan humpanaskelluksen. Sitä tanssiessamme en voi olla hymyilemättä ja yhtä iloiset kasvot katsovat vastaan. Tangon aikaan jätämme hymyn sisällemme ja nytkin tanssimme sen ihan “vakavasti”.

Muutamia tansseja illassa on sellaisia, ettei niistä jää käteen mitään ja unohdan ne, kun pääsen takaisin hakuriviin. Jonkun verran tanssin kaikkiaan ja ajoissa ennen loppua olin jo kotimatkalla. Tuntuipa jotenkin vain tyhjälle edellisen illan jälkeen. Pitää elää eilisen muistoilla.