09.11.2013 Revontulessa

 

Olipas tanssi-ilta! En ole käynytkään paikassa aikoihin. Syksyn aikaan aloitettu remontointi oli lähes valmis. Vanhaa tanssisalia oli suurennettu Aurora-salin puolelle, jonne oli tehty erilliset keilaradat. Orkesterilava oli vaihtanut paikkaa ja oli ihan hyvässä kohdassa. Laajennusosan tarjoiluosasto ei ollut vielä valmis, mutta tanssimaan pystyi koko lattialla. En osaa sanoa neliöitä, mutta pääsylippuja

oli myynnissä 700 kappaletta, jotka lähes kaikki oli myyty. Ilmeisesti lisänä olivat majoittuneet asiakkaat, joilta ei perittäne sisäänpääsymaksua. Enempää ihmisiä ei olisi sopinutkaan ja varmaan turvallisuussäännötkin estäisivät sen.

 

Väkeä oli sitten paljon. Vastavaa tungosta en ole siellä koskaan nähnyt. Oli varmaan pikkujouluväkeäkin, jos huomasin paikalla tanssiväkeä pitkienkin matkojen takaa. Oliko ihmistungokseen syynä illan orkesteri Souvarit, isänpäivä tai muu rentoutumistarve vai kaikki yhdessä.

 

Hakualueet olivat edelleen heikosti suunniteltu. Salin sisääntuloaukko oli koko ajan ihmisten täyttämä ja siitä eteenpäin vasemmalla oli naiset suurena massana. Miehet olivat asettuneet oikealle seinustalle. Lisäksi ihmisiä oli koko ajan vähän joka puolella ja tanssilattialla oli ahtaus päällä koko ajan lähes loppuun saakka. Tanssijoissa oli paljon kokonaan tanssilavaetikettiä tuntemattomia. Järjenkäyttöä ei ole kielletty ja ensisijainen tanssimistapa edellyttäisi toisten tanssijoiden huomioimista. Kyllä lattialla oli rytinää. Kosketuksia tulee aina tanssilattalla, mutta hymyllä ja anteeksipyynnöllä niistä selviää. Sylihumpalla, jossa kävelyaskeleeni oivat todella pienet, joku herra ennätti siirtää teräväreunaisen kenkänsä onneksi paremman jalkani nilkkaan. Hetken tuntui, etten astu jalallani, mutta tanssi kuitenkin jatkui.

 

Illan alussa soi levymusiikit ja kun oli tullut juuri valssi, orkesteri aloitti jollain muulla. Sitä eräs herra tanssi mukavannäköisesti buggina. Siinä naismassassa seistessäni yritin olla muualla kuin ihan takana. Huomasin buggia tanssivan herran katselevan ketä hakisi. Kokeilin paljon puhuttua argentiinalaisen tangon hakutapaa ulkomailla eli kiinteä katsekontakti herraan ja se oli siinä. Tanssin illan aikana muutamia kappaleita muiden herrojen kanssa, mutta monet tangot, kahdet hitaat valssiparit, buggia, foksia ym tanssin tämän tangoherran kanssa. Joskus sattuu, että jonkun kanssa askeleet käyvät yksiin ja kroppakin. Niin se oli nyt ja ilta sai paikkansa menneissä mukavissa tanssi-illoissa. Kuumuuden takia oli pakko olla pois välillä salista ja fanittelin minä hieman soittajia ja solistia. Pyynnöstäni hän esitti kappaleen Laulajan tie. Joskus kauan sitten se oli yksi mieleisimpiä kappaleita – minulle kulkijalle.

 

Souvarifaneja oli runsaasti sinisine huiveineen lavan edessä. Sininen huivi tulikin illan lopulla vielä uudelleen esitettynä heidän pyynnöstään. Kyllä monta kaunista, vanhaa kappaletta Lasse Hoikka lauloi. Minulla on varmaan vieläkin jossain alkuaikojen vanhat kasetit ja on myöhäisempää tuotantoakin cd:nä. Harvoin olen ollut heidän keikoillaan viimeisten vuosien aikana. Lasse Hoikan siirtyminen solistiksi näyttää vieraalle. Siellä rumpujen joukossa hän oli omimmillaan laulaessaan ja rumpujen käyttökin oli toisenlaista kuin nykyisellä rumpalilla. Käsien liikkeet laulaessaan toi mieleeni, että hän taitaa kaivata vieläkin rumpujaan.