Uusi unelmavävy

Olin ensi kertaa tänä kesänä Metsälinnassa ja Unelmat uudistettuna paikalla. Fani en ole heille koskaan ollut, mutta pari vuotta sitten soittivat vielä hyvin. Sen jälkeen satunnaisesti heidän tansseissaan olleena suunta on ollut huonompaan.

Siis heidät täytyi tarkistaa ja mikä ja kuka on uusi täydennys joukossa. Nimi ei selvinnyt. Esittely meni taivaan tuuliin, niin kuin myös välipuheet. Siinä eivät olleet huonompia kuin monet muutkaan orkesterit. En saa mitään selvää, mitä lavalla puhutaan. Mutta onneksi näkö toimii ja rytmitajukin vielä vähän. Siinä hetken aina kuuntelen, että mitähän on tulossa. Mutta näöstä. Oletin, että uusin jäsen oli pieni ja nuori, ruskeanappisilmäinen ja ääni oli ihan hyvä. Kaksi ensimmäistä settiä olivat tanssittavan hyviä ja ennätin jo ajatella, että onko henkilövaihdos näin hyvä. Mutta sitten alkoivat kappaleet, joista en paljon ymmärtänyt. Nopeaa tuli paljon, liian paljon ja miten ihmeessä onnistuivat jenkatkin pilaamaan erikoisella rytmityksellään. Ei ollut yksi kerta jenkkaparin aikana, että jalat eivät totelleet rytmiä. Mietin jälkeenpäin, että tekivät sen ehkä tahallaan… Tosin esim. Kouvolan masurkassa on kohtia, joissa jenkka/polkkaosuudet eivät mene yksyhteen eli tässä heidän jenkassaan olisi kai pitänyt soveltaa samaa. Ehkä seuraavan kerran kuuntelen tarkemmin ja hypähtelemme soitetun musiikin tahtiin. Niinhän se on, että soittajat soittavat ja tanssijat tanssivat – jos osaavat:)

Metsälinnan lattia on yleensä ollut hyvässä kunnossa ja ei voi moittia nytkään. Hieman liukkautta oli uudella osalla, mutta ei haitaksi. Väkeäkin oli omiksi tarpeiksi ja ylikin. Sekahaku ei ole minun mielestäni mikään haku tai juuri sitä – sekaista. Järjestys se on oltava, niin hakemisessa kuin lattiallakin. Hyvinhän tanssiminen sujui, kun miehet pääsääntöisesti hakivat naistentuntiin asti. Niin kuin aikaisempinakin vuosina.

Minulle maistui pulla ja kahvi. Täällä ei ole ollut voileipiä tarjolla, kun ehkä tarjoilussa on satsattu nestepuoleen. Niin, ilmainen vesiparkki on ennallaan. En tosin tiedä, mitä juomia on erillisessä rakennuksessa kuten myös, mitä sisällä tarjoillaan. Juomatuntemukseni on olematon, mutta en ainakaan humalaisia nähnyt missään.

Olin unohtaa väliaikamusiikin. Mitähän seremoniamestari välillä tarjosi – kai jotain uutta, mitä jalkani eivät olleet tottuneet tanssimaan. Hän paikkaa orkesterien lajipuutteita soittamalla niitä tanssilajeja, joita orkesteri ei esitä. Metsälinnan sivuilla luvataan esittää illan aikana kolmetoista eri tanssilajia. Kelpaa olla tanssimassa vaativammankin tanssijan. Usein olen keskustellut hänen kanssaan musiikista, kun soittajamies hän on muutenkin. Suomen parasta väliaikamusiikkia siis on tarjolla, jos vertaan siihen, mitä olen saanut tanssipaikoissa kuulla ja tanssia. No, ehkä samaan sarjaan voisin mainita pari muutakin...