Jenkkapirtillä 23.8.2008

 

Viihdyttäjä –2008 voittaja Helmenkalastajat on minulta näkemättä. Mielikuva on, että joskus vuosia sitten olisin ollut heidän illassaan. Nyt he olivat Syvälahden lavalla ja sinne olin ajatellut mennä. Tämä taas osittain johtui siitä, että eräs tanssituttu ei ehkä pysty tanssimaan, niin en rakasta Varjokuvaakaan kera Matin ja Tepon lähde kuulemaan. Näin olin miettinyt, mutta sitten muistin, että Varjokuva jää kolmen viikon lomalle ja kun polvikipuinenkin arveli kykenevänsä tanssimaan, niin suuntana olikin sitten Jenkkapirtti. Sieltä ei ole kovin mieleisiä muistoja ja siksi tänä kesänä en ole monta kertaa siellä ollut. Helmenkalastajat jäivät siis hamaan tulevaisuuteen.

 

Olinkin ajoissa Jenkkapirtillä ja kun siellä oli salsakurssi, joka kesti klo 20.15, niin jäi aikaa jutella ja helpottaa omaa oloanikin herran kanssa, jota ihailen ja kunnioitan. Olin kantanut huolta joistakin asioista. Matin ja Tepon orkesteri Horizone aloitti illan ilman solistejaan ja ei musiikkia voi moittia eikä edes sitä äänenvoimakkuuttakaan. Olin kolmen viikon takaisen heidän Metsälinnan iltansa jälkeen päättänyt, etten heidän keikoilleen mene. Äänenvoimakkuudet olivat silloin järisyttävät, kun solistit olivat lavalla eikä heitä juuri kiinnostanut äänen madaltaminen, vaikka orkesterin tilaajan/tanssipaikan  puolelta sitä pyydettiin.

 

Tilanne oli silloin sama kuin nytkin. Iso joukko ihmisiä piti heidän musiikistaan, sen voimakkuudesta ja solistien esiintymistyylistä. Juttelin molemmissa illoissa muutamien ihmisten kanssa ja miten kummassa he sattuivatkin olemaan hyvin tyytyväisiä!!  Orkesterin toinen osuus toi Matin ja Tepon lavalle ja ihailijajoukkoa riitti. Niin lavan eteen kuin tanssimaan. Erikoisuutena oli runsas tummanheimon joukko. Heissä oli nuoria naisia ja herransa pyörittivät naisia niin, että helmat veivät kyllä monta neliötä niissä pyörähdyksissä.

 

Varjokuvan osuudet olivat lepoa sielulle, vaikka musiikki olikin laidasta laitaan ja välillä hyvinkin rautalankapitoista. Nopeaa ja hidasta ja siltä väliltä. Heidän ensimmäisellä osuudellaan hidas valssi Yö katseessasi on yksi mikä sulattaa kaiken jään sydämessäni. Soittajien yhteiskumarrus silloin tällöin kappaleiden lopussa on kaunis. Se jokin on kaikessa heidän esiintymisessään. Kauniita kappaleita esitettiin ensimmäiseltä nimilevyltä Varjokuva ja uudeltakin Toinen tie-levyltä muutamia mm. Savukuva, Hämärtyvä ilta ja Toinen tie sekä Mua kiusaat vain. 

 

Molempien orkesterien ensimmäiset osuudet sopi hyvin tanssimaan ja kun Matti ja Teppo aloittivat, loppui vapaampi eteneminen. Mitä kaunista voi olla esiintymisessä, jos ensiksi äänenvoimakkuudet ovat päätä särkevät, lauluosuudetkin liian kovalla äänellä ja joka kappaleen välissä ne Matin jutut. Ei se ollut muutama sana vaan mieluummin tarina. Enkä ymmärrä jatkuvaa yleisön naurattamistapaa. Minusta heille sopisi paremmin jokin laulu-show-tilaisuus, jonne heitä ihailevat voivat mennä. Heidän kappaleistaan tavalliset valssit olivat kohdallaan. Siis orkesteri pystyy soittamaan hallitusti, mutta kaipa solisteista johtuu liiallinen voimakkuus. Onkohan heistä hauskaa soittaa niin…

 

Tanssiminen oli mukavaa alkuillasta, kun oli tilaa. Naistenhakua on kahdessa osassa. Kello 21 alkaen puoli tuntia ja myöhemmin tunti. Mielilajini sain tanssia ja se riittääkin illalle. Tangot, hitaat valssit, polkat ja jenkat, cha-chaat ja rumbat, fuskua ja jiveä sekä bugit. Mieleisiä olivat tanssittajatkin. Polkat tanssin yhden mieleisimmän herran kanssa ja melkein henki siinä loppui. Varjokuva kyllä ylitti itsensä. Kaipaan niitä hitaampia polkkia, joissa ennättää nauttia. Ehkä niistä kuudesta muusta ohjelmistossa olevasta polkasta seuraavan kerran ovat hitaammat vuorossa. Juttelin jälkeenpäin yhden taitavan polkantanssijan kanssa ja hänestä polkat olivat ihan sopivat. Millaisethan keuhkot hänellä on? Omanikin kun ovat hyvät.

 

Jenkka on aina hauska tanssia ja varsinkin eri tyyleillä, mutta yksi mukavimmista on Lapinjenkkana. Sitä tanssin vain kolmen miehen kanssa. Yksi oli nyt paikalla. Toinen naistenhaku klo 23 alkoi ruuhkaisena ja kyllä siellä juosten muutamat naiset hakivat. Millähän tavalla naistenhaun saisi maltillisemmaksi?

 

Varjokuvan osuuden loputtua puoli yhden jälkeen, minullekin ilta riitti. Ei jäänyt enää paljon väkeä Horizonen viimeiselle osuudelle. Se olisi kyllä ollut varmaan ihan tanssittavaa musiikkia. Varjokuva pääsi aloittamaan ansaitun lomansa, sillä ristiin rastiin Suomen maata ajaen tanssipaikalta toiselle siirtyen on totista työtä. Miksihän niin monet orkesterit joutuvat tekemään niin. Miksi esiintymispaikat eivät ole samalla suunnalla, ettei tarvitsisi ajaa edestakaisin. Mitkä lienevätkään voimat ja taustat tällä liiketoiminnalla.