Kivistön työväentalo 19.10.2008

Kun matkaa teen jonnekin, niin seudun tanssimahdollisuudet selvitän yleensä etukäteen. Joskus kyllä tapahtuu lyhyellä ajalla päätöksiä. Kyläreissulla kysyttiin Jyväskylästä hieman etelään päin ajettaessa, miksi en mene Sinitaivasta katsomaan, kun suuntakin on oikea. Siinä hetken mietin, että miksikäs ei. Kuitenkin, kun olin matkareittini suunnitellut Kivistön kautta, niin sinne menin. Eikä ollut ollenkaan huono valinta.

Kauan on siitä, kun Kaija Pohjolaa olen kuullut. Tangokuningatar hän on, vuosimallia 1991. Hänen Paratiisi-orkesterissaan oli tutunnäköinen soittaja, jonka nimen muistamiseen meni ainakin puoli tuntia. Alkaa yläkerran tietokone olla vanha ja vaatisi kyllä päivityksiä. Sitten se välähti. Hän oli ollut kerran tuuraamassa Tommolan lavalla tutun orkesterin soittajaa. Hän on Kultaisen harmonikan voittaja Jarno Kuusisto ja oikea tietokone kertoi vuodeksi 1992. Mies kyllä näytti niin nuorekkaalta, että minkähän ikäisenä hän mahtoi kilpailun voittaa. Kyllähän soitosta huomasi taidon. Minusta tanssiorkesterissa tulisi olla aina harmonikka, mitä joillain ihan hyvilläkään orkestereilla ei ole. Ehkä taitavia soittajia ei ole saatavana tarpeeksi.

Tanssipaikalle oli saapunut syksyn ennätysmäärä tanssijoita ja se tuntui ja näkyi. Kuuma oli välillä kuin olisi ollut höyrysaunassa. Tuuletus katossa ei riittänyt ja salin vastasivujen ikkunat aukaisemalla tuli viilennystä. Nyt oli naisiakin ihan "liikaa". Toinen puoli jäi seisomaan ja osa penkkiin istumaan, kun herrat olivat hakeneet. Viimeiset puolitoistatuntia oli väljempää, kun osallistujien lippuarvonta oli saatu tehtyä ja osa ihmisistä katsoi tanssien riittävän eli kolme tuntia on tarpeeksi.

Orkesterin ensimmäisen osuuden lopussa esitettiin jenkat. Taukomusiikki oli orkesterin hoitama. Illan lähetessä loppua eli viimeisellä tauolla kahvion ovella sattui hanuristi kohdalle. Kysäisin polkista ja masurkoista. Kertoi soitettavan ne vielä. Illan muu musiikki oli monipuolista. Kaikkia tavanomaisia tanssilajeja soitettiin ja solisti myös lauloi. Hänellä on edelleen todella hyvä ääni. Eikä vähimpänä tangoissa. Äänestä kuuli, että tangot ovat lähellä hänen sydäntään. Minulla oli hyvä vertailukohta edellisen illan nuoreen tangoprinsessaan. Toiseksi prinsessa jäi. Pohjolan äänessä oli aitoa syvyyttä. Minusta joskus tuntuu, että uudet kuningattaret ja prinsessat laulavat jotenkin teennäisellä äänellä.

Tanssiväkeä oli paljon ja meno lattialla oli aika tukkoista. Mutta silti hyvin sopi tanssimaan hitaat valssitkin, joita taisi tulla kolmet parit. Tangoja tuli hyvin monta, mikä minusta oli upea asia. Niitä lauloi solisti ja myös väliaikamusiikkina oli niitä. Rumbaa ja rumbamaisia kappaleita oli useita. Chachaata ja sambaa, fuskua ja jiveä ja tietysti tavallisia valsseja ja humppaa. Ihan kunnon foksiakin oli joku kappale. Buggia näkyi tanssittavan. Siihen minä en päässyt, en edes naisten vuorolla. Aika nopsana piti olla hakemassa, jos yleensä aikoi päästä tanssimaan naistenhaulla. Tuttuja herroja oli joku, ehkä vähemmän kuin aiemmilla kerroilla. Nyt pääsin tanssimaan uuden tuttavuuden kanssa ja varmaan pääsen seuraavillakin kerroilla, jos satutaan yhtä aikaa paikalle. Rumba sujui mukavasti hänen kanssaan. Tangoja sain tanssia sopivien herrojen kanssa eikä muidenkaan lajien osalta ole valittamista. Minua ei tänä iltana kävelytetty! Edellisen illan tansseissa olleen erään pariskunnan herran kanssa oli mukava tanssia. Olivat  tällä kertaa välillä erilläänkin tanssimassa. Loppuillan kansallisen tanssin osuus oli yksi masurkka ja yksi polkka, mitkä olivat siinä vaiheessa iltaa ihan riittävät ja olivat myös hyvin soitetut, ei mitään pikajuoksua. Kyllä taitava harmonikan soittaja osaa tehtävänsä. Enempää en olisi jaksanut, joten mukava oli jatkaa matkaa kotiin.