Haapamäen Suojalla 13.3.2010

Lauantai-ilta aiheutti kyllä ajatuksia etukäteen jo viikolla. En oikein mitään järkevää päätöstä saanut aikaan. Oli Kaija Lustilan ilta, Väliaikainen, Neljänsuora, Jani ja Jetsetters sekä Juha Metsäperä Resiinansa kanssa. Kaiken kukkuraksi kaupungin ravintolassa esiintyi pohjoisen orkesteri Taiga ja Jarkko Honkanen. Tällä kertaa oli mistä valita.

Kun jo valmiiksi pidän majaani Keuruun tien varressa, niin aika luonnollista oli kääntää auton keula länteen Haapamäen Suojalle Juha Metsäperän ja Resiinan tanssi-iltaan. Kello lähenteli puolta yhdeksää, kun olin perillä. Pihassa ei ollut montakaan autoa, lie nekin melkein olleet henkilökunnan. No, joka tapauksessa sisälle menin ja jo takkia riisuessani ja kenkiä vaihtaessa herra aurinko, solisti Juha siinä vaihtoi muutaman sanan. Orkesterin ilopilleri, rumpali ei ollutkaan paikalla. Mutta hyvä oli syy olla pois. Musiikin opiskelussa on gradun teko menossa ja hän paneutuu siihen kunnolla.

Ei ollut vielä paljon ihmisiä orkesterin aloittaessa. Arvelin kyllä syyn ihmiskatoon olevan tämän paikan varttuneemman väen omistautumisen hieman vanhemmille esiintyjille. Ja nuoriso, Juhan ihailijat eivät ehkä tulleet paikkaan, jolla on oma maineensa vanhojen paikkana.

Mutta eivät tienneet poissaolevat, millainen on Resiina. Minä onneksi tiesin. Jo kerran kesätansseissa Metsälinnan lavalla eläväinen rumpali tuli juttelemaan, ensi kosketus häneen. Oli nähnyt minut heidän keikoillaan muualla ja kysyi, missä asun, kun liikun eri paikoissa. Siinä keskusteltiin, mitä musiikkia sitä tanssiväelle tulisi esittää. Muistan aina kun hän sanoi, että me kyllä soitetaan humppaa, mutta kun solisti astuu lavalle, silloin mennään hänen ehdoillaan. No, se humppa sana kattoi monipuolisen tanssimusiikin.

Eräs toinenkin kerta on mukavana muistona eräältä kesälavalta. Oli joskus puhetta hänen kanssaan, että saisin kokeilla sopivassa paikassa hänen rumpujaan. Se tilaisuus tuli kerran kesällä. Olin tanssipaikalla hyvissä ajoin niin kuin minulla useimmiten on tapana. Montakaan muuta ei ollut paikalla, minkä henkilökuntaa kahvion puolella. Vaikka omasta mielestäni minulla on hyvä rytmitaju, niin ne rumpukapulat olivat kuin lyijypainot käsissäni. Siinä sitten sovelsin omaa käsitystäni, mitä niillä tehdään. Rumpali Samuli taisi soittaa jotain muuta soitinta ja Juhallakin oli jotain käsissään. Ja mielettömän hauskaa oli koko porukalla. Miksihän rummut ovat kiehtoneet minua aina…

Tämän illan kaksi ensimmäistä tuntia oli täydellistä tanssimusiikkia orkesterilta. Vieläkin olen otettu heidän kappalevalinnoistaan ja siitä että jenkat ja polkat sopivat niihin tunteihin, kauniisti settien lopussa.

Resiinassa oli uusi rumpali, joka hoiti osansa hyvin. Kitaristi lauloi hyvin erikoisella, mutta miellyttävällä äänellä. Bassotkin kuuluivat sopivasti. Orkesterin sielu oli kyllä haitaristi-kosketinsoittaja. Hänen äänestään pidin. Hän oli ollutkin aiemmin Elina Vettenrannan orkesterissa, jossa olen hänet nähnyt. Hänellä on monenlaista meriittiä takanaan musiikin saralta.

Useita kappaleita tanssin, mutta kahdet tangot kuuntelin. Polkat ja jenkat, foksia ja fuskua ja toista jenkkaa jivenäkin kokeilimme. Vierasta oli tanssiväki ja mieluummin silloin kuuntelen tangot kuin jos olisin jutellen foksaamassa.

Jos kuvittelin, että ilta huononee, kun solisti astuu lavalle, niin erehdyin. Taisin olla hymy huulilla koko hänen esiintymisensä ajan. Kun häntä kuuntelin ja katselin, sitä antaumusta, hymyä ja iloa, joka pursui hänestä joka puolelle ja ääntä, joka oli loistava, niin mitä muuta enää tarvitsi sillä hetkellä. Siinä hän huojui ja leikki lavalla kuin keväällä aitaukseen päässyt varsa. Hyppäsi välillä penkkirivin yli lattialle, kierteli laulaen ja takaisin lavalle ketterästi kuin aituri. Jos kappalevalikoima oli iskelmävoittoista, niin kyllä hän esitti tavallisia tanssikappaleitakin. Facebookissa Juhan kuvan alla on teksti: Musiikki on tunnetila, jonka voi tartuttaa. Hän teki sen näissä tansseissa. Illan osuuksiensa päätteeksi hän antoi osallistujien kesken arvottavaksi kahdeksan uutta levyään. Se tuntui ihan luonnolliselta ja sopi hänen luonteelleen - silloin kun antaa, myös itse saa. Tämän illan muistan pitkään ja saa minut hakeutumaan Resiinan ja Juhan tanssi-iltoihin.

Olin huomannut illan aikana pientä lumisadetta, joka myöhemmin yltyi. Pois lähtiessäni autoa puhdistaessani uutta lunta tuli niin, että lumisena matka alkoi ja satoi niin kovaa, etten tiennyt millä valoilla oikein ajaisin. Sitten sade loppui 20 km jälkeen ja kuiva tie oli edessä loppumatkan. Eräs tanssituttu oli sen sijaan ollut koko kotimatkansa tiheässä lumisateessa.