Sitä saa, mitä tilaa....

Yölintu se vain lentää. Ensi muisto on Simo Silmusta vuosien takaa Kesäillan valssista Savion lavalta. Pieni poika nousee lavalle, iso haitari sylissä ja vielä laulaa siinä sivussa. Kyllä siinä heltyi katsoja. Monta kertaa sen jälkeen lavoilla nähtynä tuntui pitkien taukojen jälkeen, että taas oli lavalla sama pieni poika. Samalla tavalla fanijoukot lavan edessä kuin vuosia sitten. Nyt faneja oli paljon ja heidän yhteislaulunsa kuului selkeänä.

Tämä oli yksi puoli illasta Metsälinnassa. Vaikka en ymmärrä, miksi iso fanijoukko vie ison osan tanssille tarkoitetusta tilasta, niin toisaalta ymmärrän heitä. He haluavat nähdä ihailemansa laulajan. Jos konsertit ovatkin yksi mahdollisuus olla lähellä ihailun kohdetta, on laulaja tanssipaikalla parin metrin päässä ja tämä tilanne luo yhteyden, jota ilmeisesti sekä laulaja että fanit tarvitsevat. Eikä sitä nyt sitten kestänyt kuin kaksi settiä. Muutoin oli lavan edusta tyhjä.

Varsinaisesta tanssi-illasta voi olla monta mieltä ja itsekin ajattelin, että ei ehkä ole kovin järkevää mennä Yölinnun tansseihin, mutta luotin toiseen orkesteriin ja lavan väliaikasoittajamestarin musiikkivalintoihin.

Foxpop esitti ensin yhden setin ja musiikki oli reipasta ja hyvää tanssimusiikkia. Punaisen haitarin omistajan näkeminen lavalla jo tietää sitä. Taukomusiikki oli taas hyvää. Toiselle setille vai kolmannelle tuli mukaan Foxpopin solisti, mies, nimi meni ohi. Tanssillisesti ilta heikkeni, mutta ei silti hävennyt pääesiintyjän tanssikappaleille. Joka tapauksessa tanssillisuus hävisi, kun Yölintu aloitti. Oli joukossa ihan tanssittaviakin kappaleita, sikäli kun ahtaudessa jotain pystyi tekemään. Enimmäkseen kuitenkin tuli nopeaa ja vielä nopeampaa ja ainakin kaksi kappaleparia, jotka nopeuden takia jättivät lattian lähes tyhjäksi. Aivan muutamia pareja yritti löytää riittävän ripeän tahdin jaloilleen, mutta ei se nyt ainakaan hyvältä näyttänyt, liekö tuntunut.

Foxpop esitti vielä illan viimeisen puolituntisen ja välitettynä pyyntönä tangon, jota edelsi hidas valssi. Molemmille oli tilaa tanssia ja mitä parhaimmassa, oikea-aikaisessa ja tanssilajillisesti erityisen hyvässä viennissä. Alkuillasta oli tilaa tanssia, muutoin ruuhkaista. Tanssilajejakin tuli riittävästi illan aikana, niin polkat, kuin kahdet masurkat, jenkat, tangoja useita, humppaa ja kaikenlaista kädenalitusta ja –ylitystä. Simo Silmun osuus oli siis enempi showta, mutta hauskaa sellaista – sitä saa, mitä tilaa...