Kisarannassa 30.8.2008

Halusin nähdä Sinitaivaan ja KinoJaken samalla lavalla. Oli myös pakko nähdä sukulaisia kahdella paikkakunnalla eli nämä kaikki yhdistettynä tuli lauantaille laaja kiertoajelu. Olisin voinut tehdä kolme eri matkaa, mutta siitä olisi kertynyt yhteensä vielä pitempi matka. Säätä oli joka lähtöön matkan aikana. Satoi ja paistoi. Tie oli paikoin ihan kuiva ja kohta ylimenneen sadekuuron kastelema.

Niinpä istumisesta kankeana olin Kisarannan paikoitusalueella 15 minuuttia ennen tanssien alkua. Sehän riitti vaatteiden vaihtoon. Sisälle mennessäni jo toisen soittokunnan rumpalille tervehdyshuiskutus. Oli kyllä kerrassaan upeaa olla läsnä. Sinitaivaalla jo monien esiintymisten tuomaa varmuutta soitossaan ja KinoJake omalla persoonallisen hienostuneella tyylillään saivat aikaan musiikillisesti loistavan illan.

Taas kerran mietin, miten Sinitaivaan rumpali ja basisti saavat aikaan ihanan korvia hellivän äänen. Siitä puuttuu se monien orkesterien paukutus ja jympsytys. Erityisesti kuuntelin rumpalin laulut Painan vain pääni ja Sinä vain, jossa hän laulaa yhden säkeen ilman rumpuja. Se pieni helistin, cabasa, vain välillä helkkyy ja ropisee. Puhaltajan osuus on merkittävä illan kappaleissa ja antaa ulottuvuuksia koko orkesterin soitolle. Kosketinsoittajan laulua en mukamas ennen ole kuullut, mikä ei tietysti pidä paikkaansa, mutta nyt kuuntelin sitä. Kitaristin kitarassaan oleva Pikkumyyn kuva oli hellyttävä, jos on koko mieskin. Soittajien yhteiset osuudet laulun kanssa ja heidän tyylikkyytensä lavalla ovat joka kerta aina uudelleen yhtä sydämeen käyvät. Mitenhän sydän tämän kestää toistuvasti!

KinoJaken soittajat/laulajat ovat myös nuoria. Anniina lauloi kauniin englanninkielisen valssin heti illan alussa. Hänen äänensä on sitä luokkaa, että se kelpaa mille tahansa estradille. Koskettimissa on myös nainen. Vaihdos oli tapahtunut ja aikaisempi soittaja siirtyi opiskelemaan. Harvoin lavalla esiintyy kaksi naista koko ajan. Laulava Janne (rummuissakin on Janne) yhdessä Anniinan kanssa vuorottelivat lauluosuuksissa ja melkein kaikki orkesterissakin välillä ovat mukana. Alkuillan musiikki ja kappalevalinnat olivat monipuoliseen tanssiin sopivia. Illemmalla soitto painottui rokkiin, jiveen yms nopeaan ja kahviossa huomasin väkeä, jota se ei miellyttänyt. Toisaalta tanssimassa ollut väki varmaan nautti tanssimisestaan. Orkesterit kyllä täydensivät soitollaan toisiaan, joten koko illan musiikkitarjonta oli kiitettävää.

Kun oli tällaista musiikkia, niin tanssinkaan puolesta ei ilta voi olla huono. Jos en päässyt tanssimaan mitään kansallisista lajeista, niin muut lajit korvasivat ne. Olin arvellut, että paikalla olisi hieman enemmän tuttuja, mutta kun he hakivat ja muutama vieraskin, niin ilta tuntui hyvälle. Varsinkin alkuilta oli reipasta menoa. Jo lippuluukulla eräs herra tuntui tutulle ja hän hakikin alkuvalssille. Myöhemmin hain häntä bugille ja siitä saimmekin aikaan bugmaisen sylitanssin, joka olikin hauska. Erityisen hyvältä tuntuivat hitaat valssit, rumba ja kahdet tangot erään herran kanssa. Jo niillä olisi ”elänyt” tanssi-illan. Eräs charmikas vanhempi herra haki myös tangolle ja tiesin hänet taitavaksi. Joskus jossain tanssittu. Persoonallista oli vienti niin kuin oli humppakin, jolle häntä hain myöhemmin. Vastahakuja ei voinut kyllä valita. Tuli mikä tuli tanssilaji, vaikka tangolle olisin häntäkin mielelläni hakenut. Niitä soitettiinkin useita. Kahdet hitaat valssit olivat illan aikana. Yhdet sambat ainakin ja kahdet tai kolmet chachaat. Fuskua ja buglajeiksi sopivia oli paljon. Tavallisia valsseja oli ehkä kolmet. Rumbasta en muista kuin ne yhdet, jotka tanssin säädyllisesti. Ehkä seuraavan kerran hänen kanssaan uskallan kosioelein tanssia tai sitten en. Kaikki herrat eivät ymmärrä rumban syvältä lähtevää kutsua, joten varovainen on oltava. Tuttuja pinssiherroja oli muutamia ja he tanssittivatkin. Mukava oli tavata Pohjanmaan ”selkävaivainen” herra. Onneksi tanssiminen sujui hyvin. Liikunta ei varmasti pahasta ole missään tukirankavaivassa. Minunkin polveni kestää tanssimisen hyvin, mutta muun kanssa on huonoa.

Tanssiva väki oli tällä kertaa tavallista tanssikansaa pienellä ripauksella tanssinharrastajia. Hyvä puoli oli, ettei ollut mitään ruuhkia lattialla. Tällainen joukko luo turvallisen ilmapiirin. Jos nyt kiertosuunnat ja omat etenemistavat olivat muutamilla välillä hieman hukassa. Sinitaivas jäi soittamaan viimeistä osuuttaan, kun yhden nurkilla lähdin kotimatkalle pimeään yöhön, jota upea tähtitaivas kirkasti. Ennen kukonlaulua olin kotona ja oma sänky otti heti vastaan höyhensaarille matkaajan.