26.01.2014 Kivistön työväentalolla

 

Oli odotettavissa ruuhkailta, kun Tulipunaruusut on paikalla. Mietin aiemmin, että jaksanko lähteä tällä kertaa ahtauteen. Ahdasta oli ja varsinkin ensimmäinen naistentunti oli kaoottista. Mutta joskus vain tällaisestakin kehittyy hyvät tanssit ja minulle ne oli alusta lähtien. Ehkä tanssiväki oli osin erilaista kuin jollain toisella kerralla ja satuin miellyttämään herroja siinä monikerroksisessa naislaumassa.

 

Tulipunaruusuja pidetään hyvänä tanssiorkesterina ja kyllä he ovat. Heillä on oma tyylinsä soittaa ja se on kantanut heitä kaikki nämä menneet vuodet ja jatkuukin niin kauan kuin soittajat jaksavat lavalle nousta. Heidän musiikkinsa tunnistan, vaikken näkisi heitä. Sama on muutaman muunkin orkesterin kohdalla. Yhtä olen kyllä kaivannut ja saan kai kaivata loppuelämäni. Kun Charles Plogmanin ja Tommys-orkesterin tiet erosivat, niin siinä katosi kauas rannikolle Tommys-nimi ja varsinkin nimen omistaja Tom Käldström. Heidän musiikissaan oli kaunis rannikkosaundi. Onneksi netti on olemassa ja sieltä on löytynyt tietoja, että Tommys voi hyvin ja uusi levy Nånting on tulossa näinä päivinä. Tommysin kolme soittajaa jäi Plogmanin mukaan ja orkesterin nimikin on vaihtunut jo kaksi kertaa.

 

Kun orkesteri ilmaantuu lavalle, niin kiireisimmät varttuneet herrat lähes juoksujalkaa rientävät hakemaan valittujaan, vaikkei musiikki ole alkanut ja orkesteri ei ole ennättänyt toivottaa väkeä tervetulleeksi. Se on oikeastaan aika hauskannäköistä:) Juttelimme siitä penkissä istuvan naisen kanssa ja totesin, että ne ovat olleet harvoja kertoja, kun minua on joku hakenut alussa. Tosin valssiin toivoisin etenevää reipasta menoa ja sitä harvemmin täällä esiintyy... Mutta nyt kävi niin, että ihan vento vieras herra haki ja tyyli oli kohtuullinen. Muistin hakea häntä sitten naistenhaulla ja tietysti valssille kiitokseksi illan avauksesta. Jotain kai oli ilmassa, kun herrat hakivat koko ajan ensimmäisen tunnin. Tuttuja ja vieraita olivat. Jopa jenkalle pääsin tunnin lopulla ja herra vei vanhanpojanjenkkaa, joka on minustakin mukavaa.

 

Seuranneella naistentunnilla en ihan joka kappaleella ollut hakemassa. Naisia kun oli todella paljon, niin he, jotka eivät olleet tanssimassa, sieppasivat lennosta miehet, jotka olivat palauttamassa naisia riviin. Siinä olisi pitänyt tanssimasta tulleen olla sukkela ja minä olin muutaman kerran tai aika monta kertaa, sillä laskuissani hain seitsemää herraa:) Miestenhaulla jatkui lähes samanlainen meno kuin alussa.

 

Naistenhaun alkaessa klo 20 alkoi hakuinnokkuuteni olla vähissä. Niinpä jo aiemmin illalla olin kohdannut entisen kotipaikan ohikulkumatkalla olleen tanssiherran ja tanssimme silloin muutaman kappaleen ja nyt peräjälkeen neljä kappaleparia. Mieltäni painoi, etten ollut hakenut erästä tuttua herraa, joka aina tanssittaa minua. Niinpä kun tango alkoi soida, niin tavoitin hänet. Toisena tangokappaleena esitettiin Sabina ja paremmin en olisi iltaani puoli yhdeksältä voinut päättää. Tanssit jatkuivat vielä tunnin. Osa väestäkin oli jo lähtenyt kotiin, joten tilaa olisi ollut tanssia leveämminkin:)

 

Tulipunaruusut on koko kansan orkesteri. Useampi tanssija pitää heidän musiikistaan. Ja tässä paikassa varmasti kaikki. Heidän musiikkinsa on selkeää, konstailematonta tanssimusiikkia unohtamatta eri tanssilejeja. Uusiakin kappaleita tulee esille aika ajoin. Koko porukka on lavalla yhtä hymyä. Niin tyylikäs herra Laamanen, joka myös laulaa paljon. Kuin rummuissa oleva komistus herra Ahonen ja haitarimestari Tuomisto, joka takavuosina oli pois jonkin aikaa ja tuntui, että orkesterista puuttui jotain. Itse maestro, orkesterin sielu herra Teräväinen on uskomaton soittaja. Hänellä täytyy olla hyvät ja tilavat keuhkot sekä muutoinkin hyvä kunto. Kuka tavallinen ihminen jaksaisi puhaltaa saksofonilla koko illan.... Tällaisissa tansseissa on mukava olla läsnä.