18.08.2012 Haapamäen Höyryveturipuisto

Päivän kyläreissun jälkeen oli jonkin ajatus jäädä
vain lepäämään kotiin. Kovin lumoavia eivät ole olleet tanssihetket montakaan kertaa ko. paikassa, mutta ainakin hidas valssi Lumous (Fascination) on tarjolla. Basisti sen laulaa. Häntä ja Voimaorkesteria toivon aina näkeväni. Muuta en sitten paljon osannut odottaa ja läsnäoloaikani meni vielä kummemmin kuin odotin.

Maantie länteen vetää minua sen hiljaisuuden ja hyvän kunnon takia. Maisematie se on. Luonto on lähellä. Taloja ja muita rakennuksia on vain isommissa kylissä. Muutoin metsät, pellot, niityt ja vedet ympäröivät tietä. Ehkä minun pitäisikin jatkaa tätä hyvää tietä kauas länteen. Haaveenani onkin nähdä Tommys-orkesteri, joka ei saa itseään liikkeelle rannikolta muualle.

Mutta nyt Voimaorkesteri oli syy miksi tähän Martti Vainion paikkaan ajelin. Paikka pysyy pystyssä ilman varsinaisia tanssijoita tai tanssiharrastajia. Niin oli nytkin ihmiskunnan kirjo paikalla, jos oli toisaalla olevissa juhlatiloissa häätkin. Tanssisalin puolella ei heitä näkynyt. Oli niin tyylikkäästi puettuja juhlavieraita siellä täällä nähtävä. Jos morsiuspari lie ollut onnellinen, en heitä nähnyt, niin kotiin lähtiessäni paikan ulkopuolella oli kovasti juhlakansaa ja nuorta oikein tyylikkäästi puettua naisvierasta lohdutteli yhtä tyylikkäästi puettu herra. Itku siinä oli tullut syystä tai toisesta. Sukkasillaan neito oli ja asfaltilla kengät odottivat jalkoja. No, ei ollut minullakaan ohi kulkiessani riemastuttava olo. Musiikit olivat olleet hyvät, mutta pitäisi kai tanssipaikalla tanssiakin.

Olin hieman viiveellä liikenteessä ja kello kahdeksan oli levyisäntä Oiski aloittanut musiikin. Lie ollut kolmas tai neljäs kappalepari menossa. Tangot ne olivat. Kävin ensin katsomassa totuutta naistenhuoneen peilistä. Näillä eväillä oli vain mentävä sisälle tanssitilan puolelle. Väkeä oli hieman paikalla, mutta koko ajan lisääntyi ja kello yksitoista, kun Marko Lämsä aloitti, oli tupa täynnä.

Tässä paikassa on aika hassua, että ilta aloitetaan naistenhaulla. Vuorohaku täällä on ollut kauan. Niinpä paikalla oli vain yksi tuttu herra ja häntä vietiin lattialle, minkä ehti. Itse hain tuntematonta herraa foksille. Reipas vienti oli, mutta jokin ei mennyt tahdilleen. Viennin askeleet ja musiikin tahdit eivät sattuneet kohdalleen. Samaa ihmettelin illan aikana, kun katselin herrojen vientejä. Musiikki ja herrojen jalat menivät monilla niin, että en ymmärrä miten naiset sopeutuivat vientiin. Niinhän sitä pitää seurata kun viedään, mutta miten ummistaisi korvat musiikilta.

Sitten taisi varttia vaille yhdeksän tulla miestenhaku, kun orkesteri aloitti osuutensa. Istuin penkissä orkesterin puoleisessa päässä. Siellä saa olla yleensä "rauhassa". Varsinainen hakualue oli ovensuusta alkaen. Olin jo pannut merkille, että tanssiväki oli poikkeuksellisen omaperäinen. Aiemmin sentään on ollut joku tai useampi tanssia sujuvasti vievä herra. Muutama pari tanssi mukavannäköisesti, mutta “vapaissa” herroissa sellaista ei ollut ellei oteta lukuun tätä yhtä tuttua herraa.

Niinpä istuin hartaasti penkissä ja kuuntelin. Niin tuli tangot ja se odottamani Lumous ja monta muuta. Fuskulle hakikin tuttuni ja myöhemmin eräs tutun pariskunnan herra polkille ja hieman ennen yhtätoista joku kävelytti hitaan. Naistenhakuvuorolla en hakenut ketään. Paikalla olleet varttuneemmat naiset olivat ripeitä. Enkä huomannut ketään, jota olisin edes harkinnut hakevani. Siinä istuessani näin niin monenlaista tyyliä, jotka eivät sopineet soitettuun musiikkiin minun askelmaailmassani. Niinpä kuuntelua oli siihen yhteentoista. Kuuntelin Markon aloituksen, Hopeisen kuun ja Vihreät niityt ja poistuin kotiin. Riittävä uni on hyvä ja siinä on kaikki itselle. Olin aiemmin orkesterin tauolla hetken lumoavan miehen lähellä ja toivottelin iloista mieltä soittokunnalle.