Rakas päiväkirja.....

Ajattelin, etten enää kirjoita näitä tanssimatkakertomuksiani, mutta kun/jos uusi aihe-alue vaikka syntyy, niin onhan jutun juurta tässäkin sinne. Kirjoitus ei sovi "Kiitos eilisestä"-osioon. Kiitin heti niitä harvoja herroja, jotka uskalsivat viedä minut tanssimaan.

Se on kumma, että aidan takana uskoo olevan vihreämpää… On pakko omin silmin nähdä ja jaloin kokea, onko jokin paljon puhuttu tanssipaikka parempi kuin joku toinen. Ja ymmärtää sitten, että tanssiminen on suunnilleen samanlaista joka puolella. Ehkä etelän ihmiset pitävät itseään parempina ja taitavimpina kuin korvessa asuvat. Ehkä ovatkin, onhan heillä monin verroin paremmat mahdollisuudet harjoitella ja opiskella tanssimista ja oikeita tanssipaikkojakin on lähempänä kuin muussa Suomessa. Kuitenkin ja onneksi tanssiminen on kahden kauppa, jossa onnistumiseen vaikuttavat muut seikat kuin asuinpaikka.

Matkani kohde oli Järvenpään Casino. Ei se oikea tanssipaikka ole, vaan tanssiravintola, joita samanlaisia on ympäri Suomea. Tanssilattia ehkä hieman isompi kuin monissa paikoissa. Tupakkalaki lienee saanut hyvän järjestelyn aikaan. Baaritiski ja sen edusta olivat savuttomat paikat ja kauempana salin reunoilla tilat tupakoiville. Paikkana ihan viihtyisä ravintola.

Ajankohdan valinta matkalleni oli tietenkin orkesteri, Pekkaniskan Pojat. Heidän musiikkiinsa ei kyllästy. Ikävä kyllä pitkän matkan takia harvoin pääsee heidän tansseihinsa.

Olin tavalliseen tapaani paikalla ravintolan auetessa ja en ymmärrä ihmisiä, jotka hiljalleen saapuvat paikalle jopa tunti kaksi alkamisesta. Ehkä heillä ei ole aamulla töihin menoa, mikä antaa luvan nukkua aamulla pitempään. Ja ehkä olivat sitä muuta ravintolaväkeä, jota nytkin ilmaantui tungokseen asti.

Ensimmäinen tunti oli levymusiikkia, jonka aikana sopi hyvin tanssimaan, itseasiassa muutaman parin voimin. Ilta ja tunnelma vain tiivistyi ja meno lattialla oli sekavaa. Turha oli yrittää hyvin tanssia hidasta valssia, tangoa, chachaata tms . Puolilta öin oli parasta siirtyä auton rattiin. Ja vielä tanssiin kutsuista. Tavallinen tuttujen haku pyöri ja seinäruusuhameessani olin lähes turhaan "seinän" täytteenä. Hameen olen siirtänyt nyt talvilepoon naftaliiniin, etten häiritse ainakaan sillä herroja.

Ilta oli kuulemma huono tanssin kannalta, koska hyvät orkesterit vetävät väkeä ja vähemmän tunnettujen esiintyjien iltoina sopii hyvin tanssimaan. Ehkä vielä joskus pääkaupunkimatkallani tarkistan tilanteen muussa asussa.

Tämä on vain minun näkökulmani illasta. Pariskunnilla, evästetyillä ja muuten tutuilla keskenään näytti olevan hauska ilta. Ja mitä tästä pitäisi oppia ...? Biorytmeihin meni luotto kokonaan. Terveisiä vaan Jin Satolle.

]