Ruusulinnassa 19.1.2008

Lauantaiaamu koitti vieraalla maaperällä Forssassa. Nukuin hyvin, siis hieman pitempään kuin normaalisti aamuisin. Ruokailu ynnä muut aamutoimet veivät puolille päivin ja yllätys - talvi oli tullut nukkuessani, ei sitä ollutkaan peruttu.

Autoa puhdistellessani meni hieman aikaa ja kohti uusia seikkailuja alkoi matkani. Lunta vihmoi tuulenpuuskissa varsinkin aukeilla paikoilla, joten ajamaan keskittyminen oli tärkein asia. Huomasin kyllä ne lumettuneet Lopen perunapellot ja erään "sekatavarakaupan", jonne oli pakko poiketa. Joskus kesälomamatkallani siihen aiemmin tutustuin.

Sieltä löytyy kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Tai ainakin melkein. Aikaa pitäisi olla useita tunteja katseluun ja kiertelyyn. Niin on tavaraa kotitalouteen kuin korjauspuolelle. Lasitavaroita ja posliinia. Peilejä ja lamppuja, kauniita kynttelikköjä sisälle ja ulos. Puutavaraakin valmiina hyllyinä ym. On työkaluja ja lasten tavaroita. Paperitavaraa kaikkeen käyttöön. Hämmästellen siinä kiertelin ympäri ja matkaan lähti ihan hyödyllisiä tavaroita. Kohtuuhinnalla.

Eniron ohjeilla ajoin ohi erään tienhaaran. Tosin kovasti mutkaa matkaan ei tullut. Järvenpäässä majoitun iltaa odottamaan. Ajo-ohjeet Ruusulinnaan olivat selkeät – aja vasemmalle x km, sitten oikealle x km jne. Olipa saatu mutkia ja risteyksiä matkaan. Eksymättä selvisin perille. Pihalla oli jo paljon autoja, vaikka kello oli vaille kahdeksan. Ja lisää tuli.

Suurin ihmismäärä tanssilattialla oli kymmenen ja kahdentoista välillä. Tanssiminen sujui kuitenkin hyvin, sillä paikalla oli tanssi-ihmisiä, jotka osasivat huomioida toiset. Aina joukkoon sopii tanssisuunnista ym tietämättömiä, mutta viisaammat väistävät. Onneksi en perunut tätä iltaa, vaikka harkinnassa oli eräs toinen paikka loppumetreille asti.

Mitkä tanssit näistä tulivatkaan! Yhdet parhaimmista, mitä Ruusulinnassa olen kokenut. Harvoja ne käyntini ovat olleet ja jotkut käyntejä, jotka voin unohtaa. Ehkä olen joskus aiemmin antanut nöyrästi hakurivissä tilaa paikan naiskävijöille ja meni se hetkittäin niin nytkin. Mutta jotenkin vain tunsin kasvaneeni monta senttiä ja sain tanssia monien miellyttävien herrojen kanssa illan alusta asti.

Valssien liihoittelu, tangojen tunteilu, polkkien hyppely, rumbassa kosiskelu, hitaissa fiilistely ja kaikkea siltä väliltä. Tuttuja herroja hakijat olivat ja joku tuntematonkin osoitti "tanssirohkeutta" hakemalla ullakon kätköistä tuulettumaan ottamaani ikimuistoista, punaista seinäruusuhamettani ja samalla minua. Nyt olin hankkinut uuden yläosan, punainen sekin.Siis varoitusvalot päällä....

Muutamista tanssiherroista mainitakseni ihan illan alkupuolella minua haki hyvin valikoiva herra sanoen, että pitää hakea kahden vuoden välein. Tervehdimme kyllä tanssipaikoilla, mutta yleensä vain tervehdimme. Tiedän hänet hyväksi tanssijaksi, jolla on moniin tanssilajeihin oikeat opit ja siksi myös taito. Hitaan valssin hän vei kauniisti. Siispä naistenhaulla rohkenin hakea häntä – tangolle.

Ilon tunteen sai aikaan myös herra, jonka tanssima bugg on minulle käsittämättömän ihmeellistä, rentoa ja samalla kaunista. Tanssimme muutamia muita lajeja ja taisin valittaa (taas kerran…), että toivoisin edes yhden bugin saavani tanssia illassa, jos vaikka sitten muut sylitansseina tai humppana. Sainhan sitä lajia ja jalkani eivät vieläkään ole oppineet hänen tyyliään. Kertaus ei kerta kaikkiaan kohdallani ole opintojen äiti. Hänen koulunsa kurssille on minun päästävä.

Silmäni kirkastuvat kun tapaan tansseissa erään herran, jonka kirjoitukset ovat täynnä elämän sulosointuja, luonnon hiljaisuutta, sielujen kauneutta, mielen keveyttä, joka nostaa kuin kesän viimeisen ruusun punan poskilleni. Tangon tummat soinnut ovat alkaneet itää hänessä.

Kaikista herroista voisin kertoa heidän persoonallisen mukavista tanssityyleistään ja lämpimistä hetkistä tanssilattialla. Nyt vain kiittelen kaikkia heitä ja jokaista erikseen. Naistenhaku meni tavalliseen tapaani niin, että montakaan herraa en ehtinyt saada mukaani. Mutta siinä vaiheessa, kolmen tunnin tanssimisen jälkeen, ei niin suurta ryntäilyn halua minulla ollut, kun vaihdot osittain tapahtuivat jo ennen hakuriviä. Siispä juomatauko oli hyväksi.

Tuttuja oli todella paljon paikalla, niin naisia kuin miehiä ja aika monet Tanssinet-väkeä eli vuosien aikana silloin tällöin samoissa tansseissa tavattu. Hyvää tanssi-iltaa ei yksin saa aikaan tanssijat. Siihen tarvitaan hyvä tanssiorkesteri ja nyt niitä oli kaksi. Kumpikin minun mieliorkestereitani. Pekkaniskan Pojat jo vuosien takaa ja mielikuva, että Tornadoksen olen tavannut muistaakseni kolme vuotta sitten ensi kerran.

Pekkaniskan Pojat aloittivat illan ja Tornados päätti sen. Kumpikin orkesteri esitti hyvää tanssimusiikkia, juuri sellaista mitä toivon musiikin olevan. Tuttuja ja vähemmän kuultuja kappaleita. Ei ollut epäselvää, miten tulisi tanssia. Kaikkea saimme, kaksin verroin, sillä kumpikin orkesteri saa mahtavan illan aikaan yksinkin. Tornadoksen solisti Saija Tuupanen, tangokuningatar 2003, on upeaääninen laulaja. Tangot sopivat erityisen hyvin hänen äänelleen. Uusi kappale "Enemmän kuin saan luvan" on tunteikas.

Moni tanssittajani sanoi tulleensa katsomaan ja kuulemaan Saijaa enkä ihmettele. Minä olin lisäksi tullut "tarkistamaan", miten uusi basisti "istuu" joukkoon. Hyvin sulautui. Yritin kyllä saada hänelle hymyä aikaan, mutta ymmärrän kyllä, ettei minun katsomiseni paljon hymyilytä... Oikeesti, ihanasti hän hymykuoppineen hymyili – välillä, mutta olihan nuottejakin katsottava ;>)  Kun Saija ei ole lavalla, orkesterissa soittava kitaristi laulaa ja jaksaa hymyillä ja mikä hymy hänellä onkaan. Eikä ääni jää yhtään huonommaksi. Koskettimien alta pilkottavat kauniit ja värikkäät varvassukat ja koskettimista ja haitarista lähtee myös taitava soitto. Kelpaa heidän kiertää maatamme.

Kun hätä on suurin, niin apu on lähin eli matkani majapaikkaani ei olisi onnistunut pimeässä samaa reittiä käyttäen yksin ajaen ja vahtien useita tienhaaroja. Matkaa lyhyintä, mutta mutkaista reittiä käyttäen tulee noin 20 km. Siispä edessäni ajoi herra soittaja daameineen ja pian pääsin sänkyyn ajatuksissani sunnuntai-ilta, rakas Varjokuva ja Unessain - yksi heidän kauneimmista kappaleistaan.