16.03.2014 Ähtäri-hallissa

 

Pääsin tuttavien kyydissä katsomaan musiikkanäytelmää Salattu Suru. Pääosaa eli Topi Sorsakoskea esittää kevääseen jatkuvissa näytöksissä Helmenkalastajat-orkesterin solisti Jarkko Järvenpää.

 

Orkesterina on FreeShake vahvistettuina viuluilla ja esityksen näyttelijöinä on Ähtärin musiikkiteatterin näyttelijöitä. Käsikirjoitus on Topin serkun, Seppo Tammilehdon ja ohjaus Tuula Hankaniemi. 

 

Menomatkalla oli hieman jännitystä ehdimmekö perille ajoissa. Itseasiassa arvioitu matka-aika oli hieman liian vähän. Sää oli mitä parhain, mutta loppupäässä Ähtäriin mennessä oli kovasti mutkia ja tie oli osin jäinen. Lisäksi ajoimme kai useamman kymmenen kilometriä pitkän ajoneuvoyhdistelmän perässä, joka piti kyllä kovaa vauhtia. Vauhtia oli meidänkin autossamme ja olimme esityspaikan pihassa tasan kello 14. Puolijuoksua kiiruhdimme taloon ja hetken meidän piti odottaa sisäänpääsyä. Esitys oli juuri alkanut ja olikin vain näyttämöllä himmeä valaistus. Niinpä sitten hämärässä hiivimme varatuille eturivin paikoille. Naistuttavani oli niin harkinnut meille lippuja hankkiessaan. Autoa ajoi hänen poikansa ja ihan hyvä kuski hän olikin. Oikeastaan varsinainen aloitus tuli, kun olimme päässeet istumapaikoillemme.

 

Topin elämää oli saatu kovasti esille lavalla keskusteluihin näytelmän edetessä. Jarkko lauloi hyvin monta Topin kappaletta, joista osa oli tuttuja ja joku, jota en ollut kuullut aiemmin. Orkesteri oli taustalla hyvä. Manageri, radiotoimittaja ja go-go tytötkin olivat sovitettu mukaan esityksiin.

 

Salattu Suru-musiikkinäytelmä vei tunteet mukanaan. Jarkon roolisuoritus Topi Sorsakoskena sai lähes sanattomaksi. Hän eläytyi kaikin tavoin osaansa - niin Topin ulkonäköön, esiintymiseen kuin hänen lauluääneensä, joka ei ihan helppo varmaan ollut. Kiitos kappaleena hänen esittämänsä Surujen kitara ja sen edellä ollut kappale Yksin Oon Mä Vain kuvasivat Topin yksinäisyyttä kaiken keskellä.

 

Olen nähnyt Topin esiintymisen hyvinä ja hieman heikompinakin päivinä. Jarkon Topin osan esitystä toivoisin monen näkevän ja kuulevan. Yksin Oon Mä Vain kappaleen loppuessa, valot himmenivät, Topin lierihattu jäi tuolille ja Jarkko liukui pois hämärään - kyyneleitä ei voinut välttää... Kiitos Jarkko unohtumattomasta esityksestäsi!