12.04.2011 Jyväshovin ilta

Ravintolatanssit kestää ihan hyvin, kun paikalla on mieleinen, taitava ja hyvää tanssimusiikkia soittava orkesteri. Sellainen on Väriloiste, vuoden Viihdyttäjä 2009 - kilpailun finaalissa ollut orkesteri. Voittoa ei tullut, mutta on heillä meriittiä muutakin takanaan. Mielessäni säilyy ikimuistoinen SMORK-2006 kilpailu Ylläksen Äkäslompolossa. Väriloiste oli hyvä kakkonen silloin, jos paremmuudesta ei liene ollut helppo tehdä ratkaisua. Nelinpeli voitti kilpailun silloin. Paikalla olleena harvoin on niin mukavaa tunnelmaa musiikin ja tanssin parissa.

Ravintolatanssit alkavat yleensä liian myöhään, niin minun asiakkaan kuin orkesterinkin osalta. Joskus solisti voi aloittaa puolilta öin. Nyt orkesteri aloitti varttia vaille kymmenen ja heidän iltansa oli suunniteltu jatkuvan puoli kolmeen. Voi voi, miten lie mennyt aamupuolella. Itse kuuntelin heidän kaksi osuuttaan, kun aamulla on oltava ajoissa virkkuna hereillä.

Levymusiikki ennen orkesterin aloitusta oli talon tarjoamaa kuten oli taukomusiikkikin ja kaikki liian kovalla. Väkeä kun ei ollut aluksi juuri ketään eikä mitään ruuhkaa myöhemminkään, niin kyllä levymusiikki soi aivan liian voimakkaana. Orkesteri sen sijaan piti äänentoiston hyvänä.

Tanssikappaleita soitettiin sopivin lajein eli oli hidasta ja nopeaa, mutta ei mitään beatia tai iskelmää. Oli tanssilajeja, joita lavalla väki kyllä tanssii lajin mukaisesti, mutta täällä mentiin hiipimällä. Vaihtoaskelhan sopii lähes kaikkeen soitettavaan musiikkiin. 

Orkesterin näkyvä hahmo on laulaja, kosketinsoittaja ja haitaristi. Toisetkin laulavat ja rumpalilla oli useita lauluosuuksia. Kyllä he osasivat soittaa eri kappaleet juuri oikeissa tahdeissa ja erityiskiitos hitaista valsseista. Ne olivat oikeaoppisin rytmein ja nopeuksin esitetty. Itse asiassa vähemmän hidasta valssia tanssineille varmaan vaikeat. Mieluummin kyllä kuuntelen ja tanssin oikeassa tempossa soitetun hitaan valssin kuin liian nopeasti soitetun, mitä silloin tällöin kuulee esitettävän. Se olikin ainoa kappale, minkä tanssin. Viejänä oli herra, joka väitti, ettei tunne musiikkia (??), mutta hän hallitsi viennin ja säilytti ykkösen koko ajan.

Monenlaista oli väki paikalla ja sain istua rauhassa syrjemmässä ja kuunnella ja katsella soittajia. Musiikki oli niin hyvää, etten sitä kävelyillä tanssilattialla olisi halunnut pilata. Väkeä ei jäänyt paljonkaan paikalle puolilta öin. Ehkä soittajatkin saivat aloittaa kotimatkan ennen puolta kolmea - toivon niin.