Sunnuntain ilta-tanssit 3.2.2008

Viikonlopun tanssien päätös oli sitten Kivistön työväentalolla. Yöllä olin saapunut melko hyvässä säässä tyttäreni luokse Aitoon Honkalasta Varjokuvan tansseista. Mutta sitten nukkuessani sää oli muuttunut todella talviseksi. Lunta oli tullut runsaasti ja sade jatkui tuulen kera iltapäivälle saakka. Autoa puhdistaessani sain hengitellä kunnon talvi-ilmaa ja kun yritin laittaa suojapeitteen auton päälle, se ei onnistunut. Joten hieman oli vielä lumen poistoa, kun lähdin ajelemaan lyhyttä matkaa Vaajakoskelle.

Illan esiintyjät olivat Eki Jantunen ja Mutkattomat. Ensi kerran tässä paikassa minulle tuli ensimmäisen tunnin aikana olo, että olisi parasta jatkaa kotimatkaa. Tanssiherrathan ovat seniori-ikäisiä muutamia hieman nuorempia lukuun ottamatta. Tällä kertaa joukosta puuttuivat melkein kaikki herrat, joiden kanssa on mukava tanssia. Yleensä paikalla on ollut aina muutamia. Joukossa on paljon vanhempia pariskuntia. Naisia on kaikenikäisiä ja yleensä huomattavasti enemmän kuin miehiä. Vuorotuntihaku ei pelasta mitään, jos sopivia haettavia ei ole.

Muutamien tuttujen kanssa tanssin osan iltaa. He hakivat ja muutamia herroja hainkin - tanssitunnelmani puutteesta huolimatta. Jopa etukäteen arvaamalleni tangolle hain herraa, jonka tiesin vievän kohtuudella. Tanssinhan minä kuitenkin useita lajeja, joita toivoin. Fuskut, bugit, valssit, foksit ym. ja tangoja.

Jo alkuillasta huomasin hyvin pukeutuneen, tyylikkään, mutta ihan liian nuoren herran tähän paikkaan. Seuraavaksi huomasin, ettei hän osaa tanssia ollenkaan. Kaikenlaisia outoja liikkeitä ja naisen pyöräytyksiä tapahtui lattialla. Illan kuluessa hän haki minuakin ja ei tullut mieleeni antaa pakkeja. Tässä paikassa niitä ei anneta. En ole koskaan nähnyt sellaisia tilanteita. Siispä sitten tanssimme ja olin varautunut hänen tyyliinsä. Muutaman sanan vaihdoimme ensimmäisen tanssin aikana. Hän oli erilainen nuori ja se ei nyt ollut hänen syynsä. Asenteeni muuttui sinä hetkenä, kun sen tajusin. Kohteliaasti hän kiitti tanssista. Illan aikana hän haki kolme kertaa, kai minusta vaistosi ajatukseni. Kertoi hieman itsestään ja uudesta työstään pohjoisessa. Jäin miettimään oliko totta vai tarua. Toivon vain, että oli totta. Me ihmiset olemme jo ensi parkaisusta lähtien erilaisilla taidoilla ja voimilla varustettuja. Silti meillä kaikilla on samanlainen oikeus elää ja osallistua kaikkeen.

Orkesteri soitti ihan kohtuudella ja heidän laulupuolikin oli ihan hyvä. Solistia lienen kuullut joskus jossain. Nyt hänen äänensä ja kappaleensa eivät saaneet vastakaikua tanssisielussani. Ehkä aika kulkee kulkuaan – meidän kaikkien kohdalla. Oli hän aikanaan, jos lie vieläkin, kansan rakastama esiintyjä. Voihan se olla niinkin, ettei oma fiilikseni ollut kohdallaan ja en osannut nauttia esitetyistä kappaleista. Tuleva pakollinen tanssitaukoni lienee ollut ajatuksissani ja siksi toivoin illasta hauskaa, jotta jaksaisin odottaa tanssimaan pääsyäni.

Positiiviset puolet tässä paikassa ovat olleet hyvä tanssilattia, muutamia hyviä tanssiherroja ja miellyttävä henkilökunta kahvion maukkaine tarjouksineen sekä ilmainen vesipaikka. Tällä kertaa jäi jotain puuttumaan.
 

                      "Vaaranna enemmän kuin useimmat ajattelevat turvalliseksi.

                      Välitä enemmän kuin useimmat ajattelevat viisaaksi.

                      Unelmoi enemmän kuin useimmat ajattelevat käytännölliseksi.

                      Odota enemmän kuin useimmat ajattelevat mahdolliseksi."