21.10.2011 Keurusselässä

Aivan mahtava oli Jari Grekin ja orkesterinsa Kasmirin musiikki. Illan soittomenu oli aluksi kaksi osuutta orkesterin, sitten kaksi osuutta Jarin  ja puoli tuntia jäi vielä orkesterille. Se loppu jäi kuulematta.

Niin siinä sitten kävi kuin olin arvaillutkin - ei tanssijan tanssijaa, vapaata herraa, ollut paikalla, mutta yksi muuten mukava herra, jostain kaakosta. Kai viidet foksit tanssin hänen kanssaan. Hän haki, kun näytin tutulta. Arveli Lapin tanssipaikoilla minut  nähneensä. Minä en kyllä häntä muista. En näyttänyt tutulle sille pitkälle rannikon ruotsinkieliselle herralle, jonka kanssa kävelin tangot ja oliko chachaat. Kolmannen kerran kun haki - kohteliaasti kieltäydyin. Eräs toinen herra haki jollekin hitaalle ja se ei ollut edes kävelyä. Humalatilaakin hänellä oli. Toiseen hakuunsa en lähtenyt eikä näyttänyt pahastuvan. Valitsin kai sanani kauniisti. “Tutun” Kaakonkulman seudun herran kaveri, vanhempi herra haki jollekin, mikä ei taaskaan ollut kuin hengailua.

Olin mennyt paikalle asenteella, kokemuksestani, ettei tanssimisesta tule mitään, koska siellä ei käy tanssijoita. Minkä nyt oli yksi oikein hyvin tanssiva pariskunta eri tanssilajeineen ja kaksi-kolme pariskuntaa, joiden tanssimisessa oli muutakin kuin foksia.

Olin tehnyt ravintolaan lähtöni lyhyellä ajalla ja en katsonut netistä, mitä Jari Gregin elämään kuuluu. Orkesteri Kasmir näytti vieraalle. Aiemmista tanssimatkoistani löysin sitten yöllä kotiin tultuani, että olin pari vuotta sitten ollut heidän illassaan. Jarin ja Flamingon illoissa olin ollut sitä ennen useammin. Niinpä nämä kaksi vuotta uudella kotipaikallani oli muuttanut siltäkin osin tanssipaikkatreviiriäni. Mutta tämän jälkeen yritän kyllä päästä kuulemaan soittokuntaa.

Miten saatoinkin vain keskittyä kuulemaan heidän soittoaan. Soiton ja laulujen syy se oli. Ne kaksi ensimmäistä tuntia. Heidän taukomusiikitkin olivat hyvin valittuja. Lavalla oli siis mukavaääninen basisti, tahdeissaan soittava rumpali, jota en suoraan nähnyt istumapaikaltani, kitaristi, jolla monta kertaa illan aikana oli käytössä saksofoni ja poikkihuilu, upeaa ja suurimman osan laulupuolesta hoitanut kosketinsoittaja/haitaristi.  Lauloi vielä haitaria soittaen ja hyvällä äänellä. Tuntui, etten usko korviani, miten saivat tanssimusiikin kuulostamaan niin hyvältä. Jos ei nyt kansantanssilajeja tullut, niin kaikkea muuta.

Toisen osuuden lopussa basisti lauloi äänelleen oikein hyvin sopivan kappaleen, niin tutun kappaleen Lähtisitkö kanssani järvelle (Pave Maijanen).  Sopii nimenomaan ravintolaan. Piti oikein kysyä häneltä tauolla, kenen kappale se oli. Muistini kun on huono. Löytyihän se kyllä netistäkin. Muutoinkin orkesterilla oli mukana useita vanhoja, hyvin tehtyjä kappaleita ja basso-rumpu-jyskytystä ei ollut paitsi jossain solistin nopeissa kappaleissa. Se taitaa olla nykyaikaa ja ravintolaväki pitää kai tanssia ohjaavista iskuista.

Solisti kyllä lauloi entiseen tapaansa. Hänen uudelta levyltä kappale Sade oli kaunis. Hänen äänestään ja näöstäänkin olen pitänyt kauan. Viime vuonna hänet valittiin tangomarkkinoilla Tangoseniori-kilpailujen voittajaksi. Tangoissa hän on kaikkein parhaimmillaan. Niin kuin nytkin laulaessaan Haavetango ja Ruusunoksa ja kyyhkynen. Olen jo pitkään ilman omaa valintaani siedättänyt itseäni tangojen soidessa. Niin harvoin enää on mahdollista tanssia tangoa niin kuin ennen sain tanssia.  Jarin ja soittajien kanssa pieni hetki ennen lähtöäni palautti mieleeni asioita. Kaikki olivat lähdössä soittokeikalle Tukholmaan ja siitä kertoikin illan lopulla Jarin laulama, onkohan nimi Me kaksi matkalla Tukholmaan tai jotain sinnepäin. Tällaisen musiikki-illan jälkeen kaipaan kuulla tätä orkesteria oikealla tanssipaikalla ja ehkä teen poikkeuksen kolmen viikon päästä. Silloin erään paikan illan toinen orkesteri on jäänyt käymättä vuosiin eikä kutsu nytkään, mutta alkuilta sujunee Kasmirin vetämänä.