Kivistön työväentalolla sunnuntaina

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jos tanssipaikalla on kohtalaisenkin hyvää tanssimusiikkia ja tuntuu, että sitä ”raiskataan”, niin ajattelin ensin olla kirjoittamatta koko kaksituntisesta, minkä läsnä olin.

 

Olen useimmiten ollut tyytyväinen Kivistön tansseihin. Jokin kohtuus siellä on säilynyt musiikin ja tanssitaidon suhteen. Nyt Tulipunaruusut veti väkeä ennätysmäärin ja varsinkin varttuneita ja keski-ikäisiä naisia. Keski-ikä miesten puolella kyllä oli kai 20 vuotta korkeampi kuin naisten. Eikä iällä ole väliä, jos osaa tanssia. Kai se osaaminenkin on suhteellinen käsite. Jos tanssiminen on epämääräistä kävelyä sinne tänne ja nyt kun oli liian ahdasta eikä mitään etenemisjärjestystä ollut, niin en kyllä löytänyt tanssin iloa. Mutta oletan, että ne ihmiset, jotka paikalla olivat, suhtautuvat toisin. Heille ilta on tanssin lisäksi tapa tavata tuttuja ja tanssiminen tapahtuu siinä jutustelujen lomassa. Askeleet ovat toissijaisia. Tanssipaikkoihin meno on aina oma valinta.

 

Ensimmäisen tunnin aikana minua kävelytettiin eri tanssilajeissa ja kun orkesterilla on vielä tapana kysellä, saisiko olla mitä -  humppa vai tango. Siis kahdet tangot esitettiin ensimmäisellä tunnilla. Sama huonoryhtinen herra kävelytti minua salin ympäri molemmat tangoparit, sikäli kun joka puolelta tapahtuvien omien ja toisten törmäilyjen välissä pääsi etenemään. Oivalsin, että nyt oli Tango on intohimoni-kirjan Virtasen tyyli menossa. Itse hain seuraavalla tunnilla kolmea herraa, sillä vuorotuntihaku toimii tässä paikassa. Yhtä heitä tosin kaksi kertaa. Ne olivat ainoat kunnolliset kappaleet.  Kaksille tangoille en ehtinyt ketään heistä hakemaan. Varttuneet naiset ovat yllättävän ketteriä. Kaksi tuntia riitti minulle. Jouduinkin ajoissa kotiin.

 

Nyt mietin tilannetta siellä ja uskon, että paikalla oli se tavallinen väki, joka siellä käy ja jostain syystä, huonosta säästä huolimatta, orkesteri sai tulemaan sellaisiakin, jotka vähemmän tanssivat.

Harvoin tunnen, että olen ihan väärässä paikassa. Nyt siltä tuntui. Ehkä jos itse olisin ollut paremmassa kunnossa eikä läheisillä olisi sairaustilanteita, jotka ovat ajatuksissani, olisin saattanut suhtautua toisin.

 

Paikan hyvät puolet ovat aikainen aloitusaika, hyvä lattia, mukava henkilökunta ja hyvää syötävää kahviossa. Ehkä kuitenkin pakottavan tanssihalun ilmaantuessa sunnuntai-iltana hakeudun jonnekin muualle.