Vanhalla Sotkulla 5.10.2007

Viime perjantai-ilta oli aika erikoinen. Omien ratkaisujeni kuin myös tanssipaikan ja esiintyjän johdosta. Vanha Sotku  Itä-Suomen läänin pääkaupungissa oli ilmoittanut lehdissä perjantaitansseistaan. Esiintyjänään ensimmäinen tangokuningas Kauko Simonen.

Ennakkoluulot jätin kotiin, vaikka kyllä musta enkeli maalaili silmieni eteen taas epäluulon näkymän. Sen sai aikaan ilmiö, kun istuin autossa hieman seuraamassa, meneekö väkeä sisälle ja minkälaista. Ei se katsomalla paremmaksi tullut ja häädin häiritsijän takimmaiseen manalaan. Etsin asennelokerostani sopivan mielentilan ja astelin sisälle.

Mukavan kokoinen, suorakulmainen tanssitila miellytti silmää. Lattia tuntui hyvältä kenkien alla. Esiintymislava oli toisessa pitkän sivun päädyssä. Siinä välillä oli kahviosyvennys ja pöytiä istumapaikkoineen. Vastapuolella toisella pitkällä sivulla olivat korkeat ikkunat verhoineen ja pikkupöytiä ja tuoleja sekä pari ihanaa koristejalkaista pöytää. Orkesterin vastapäätä seinustalla olivat penkit.

Valssi oli jo soimassa kun menin sisälle. Pariskuntia näytti suuremmaksi osaksi olevan. Muutamia naisia oli yksin ja kahvion luona pöydässä muutama herra. Kävelin katselemaan, minne istahtaisin, kun en saanut selvää oliko jossain naistenrivin paikka. Ei sitä loppujen lopuksi oikeastaan ollut ellei sitä päädyssä olevaa penkkiriviä siksi katso. Huomasin pari ulkonäöltä tuttua herraa ja kysäisinkin, minne sitä yksinäinen nainen oikein istuisi.

Toinen herroista arveli, ettei nyt tarvitse istua ja siitä alkoivat illan tanssit ja jatkuivat kolme ja puoli tuntia. Enempää en olisi jaksanut, vaikka tunnin verran vielä oli tanssiaikaa. Herra kai arveli, että hänen on paras huolehtia vierailijan tanssitarpeesta ja monta kappaletta ei jäänyt tanssimatta. Kaksi tuttua herraa haki siinä välissä, kun naistenhuoneesta palatessani istahdin penkkiin. Kuuma siellä tuli pitkässä hameessani, sukkahousuissani ja pyöräilyhousuissani, joten jotain niistä oli pakko riisua pois.

Mietin jälkeenpäin sitä, että miten olisin selviytynyt ilman tätä armollista herraa. Illan aikana paikalle tuli joku muukin tuttu eli ehkä en seinäruusuna koko iltaa olisi ollut. Jalkani olivat kyllä väsyneet, sillä harvoin sellaista maratontanssia olen harrastanut enää – vanhoilla päivilläni.

Kunnon tanssimusiikkia esitettiin koko ilta. Jos nyt enemmän oli valsseja, tangoja, humppaa, niin kyllä foksin eri nopeuksia sai tanssia ja muutama pari tanssi keskilattialla kädenalitansseja. Chachaat ja rumbat soitettiin ja tyylitkin olivat vapaat.

Kauko Simosta en ole tavannut aiemmin, mutta 22 vuoden takaisen tangokuninkaan ääni oli edelleen komea. Antaumuksella hän esiintyi. Ennen hänen lavalle tuloaan orkesteri soitti tunnin ja kosketinsoittaja, joka myös haitaria soitti, lauloi hyvällä äänellä. Hänen lisäkseen orkesterissa olivat rumpali ja basisti. Orkesterin nimi ei jäänyt mieleeni enkä edes löydä sitä nyt mistään. Vielä ennen Simosen esiintymistä lavalle nousi nainen ja hänelläkin oli hyvä ääni. Harmittaa, etteivät nimet jääneet mieleeni seinässä olevasta ilmoituksesta. Hyvän tanssimusiikin esittämiseen ei tarvitse olla kuuluisa joukko, vaikka niiden perässä matkoja teemmekin. Kun olin ajatellut, että vain pistäydyn katsomassa, mitä tämä Vanha Sotku pitää sisällään, niin en arvannut, että paljon hyvää sinne sopi. Ehkä en kuitenkaan ihan joka perjantai-ilta sinne suunnista ellen saa mukaani omaa tanssittajaa. Hyvin siellä sopii tanssimaan, joten hyvä vaihtoehto paikka on isojen tanssipaikkojen ahtaudelle.