Pekkaniskan Pojat ja Norolan Pojat 11.8.2009

Vielä on kesää jäljellä ja lomaa. Pitkään jo suunniteltu matka Pyhäsalmen naistentansseihin toteutui. Teinkin sen Jyväskylän seudulta käsin, jossa lomaani vietin. Hyvä ystäväni Elisa Oulusta oli myös paikalla. Ei ennätetty paljon jutella, kun Elisa hallitsi naistenhaun.

Minun piti ottaa mallia, mutta jähmetyin aluksi hakualueelle, mikä oli erikoinen muihin tanssipaikkoihin nähden. Herrat olivat seinän vieressä ja naiset seisoivat heidän edessään lattialla. Kun minut palautettiin siihen alueelle, hyvä, etten herrojen penkkiin työntynyt. Kun huomasin, ettei hakemisestani tule juuri mitään, niin kahviossa ja penkissä kulutin iltaani. Olisin kai voinut ajella poiskin, mutta ajattelin katsoa lähemmäksi loppua.  Miten tuntuikin, että nyt olin saapunut itselleni sopimattomaan paikkaan. Ehkä olin hidas ja ehkä herrat vaikuttivat siltä, ettei jokin toimisi. Muutamia sellaisia herroja oli paikalla, joita olisin voinut hakea, mutta nopeat naiset hoitivat hakemisen puolestani.

Lavalla olivat Pekkaniskan Pojat ja tämän vuoden tanssiorkestereiden SM-orkesteri Norolan Pojat, pitkään jo keikkoja tehnyt orkesteri. Olen kai ollut heidän tansseissaan joskus, mutta mitään mielikuvaa heidän musiikistaan ei  ollut. Sen huomasin, että lavalla oli soittamassa tutunnäköinen herra ja selvisikin, että hän soitti aiemmin Marita Taavitsaisen orkesterissa. Orkesteri hajosi, kun Marita jäi vauvalomille. Jopa hänen mukaan tulonsa orkesteriin arveli tietolähteeni olleen SM-voiton takana. Tiedä häntä.

Pekkaniskan Poikien soitot ja laulut olivat omaa luokkaansa. Illan alussa tapasin siis Elisan ja vanhan tutun Sepeteeuksen sekä uutena Jatsari-nimimerkin vaimoineen. Sitten silmäni sattuivat ennen tanssien alkua erääseen herraan, jonka kaksoiskappale vaikuttaa pääkaupunkiseudulla. Minulle kerrottiin kyllä etukäteen, että tunnistan kyllä tämän herran. Hainkin häntä sitten alkuvalssille ja ennätin jo ajatella, että onpas tämä helppoa, tämä hakeminen. Herra löysi minut miestenhaulla kaukaa takaseinustan penkistä, jonne olin majoittunut.

Etelästä olevaa tuttua, hoikkaa, itseni kokoista herraa hain masurkalle ja hän haki oikein mukava-askeliselle chachaalle. Yhtä vierasta herraa hain foksille ja jäimme perään tanssimaan hitaan valssin, kun se palautuskin oli hidasta ruuhkan takia. Herra oli niin märkä, että minun mekkoni ja rinnukset olivat litsmärät. Naistenhuoneessa sitten yritin kuivailla ja pestä käsiäni. Varamekko olisi ollut autossa;)

Toinen vieras herra, ihan mukava ja puhelias, vei foksia suunnilleen kävellen ja hieman kääntyillen. Sepeteeuksen kanssa joku peli tanssittiin. Yritin kyllä päästä hakemaan häntä aiemmin, mutta turhaan. Kutsut lattialle olivat hänelle nopeat. Jatsarin kanssa kauan toivovamme polkat tanssimme. Erityisen hyvä oli vienti, ohjaus ja suunnanvaihdot, kun ensinnäkin porukka poukkoili minne sattui. Etelän järjestelmällisyyttä polkkapareilla ei ollut. Toiseksi polkat olivat poikkeuksellisen nopeat ja ne sai aikaan PNPn tilapäinen rumpali nopealla aloituksellaan ja porukka soitti perässä. Vahinko se oli. Pitäisikin opettaa tämä silloin tällöin tuuraamassa oleva soittaja tanssimaan polkkaaSilmänisku Tavallisesti poikien polkat ovat olleet lauhkeita. Herra H50 oli varmaan pari vuotta sitten myös täällä, kun Elisan kanssa edellinen vierailumme oli. Meni pitkään ennen kuin tunnistin hänet (avustettuna). Hän hakikin sitten illemmalla (Elisan avustuksella). Ihan alkuillasta eräs ihana pariskunta, myös pitkästä matkasta, yllätti minut. Mukava oli tavata heidätkin. Herran kanssa sitten tanssimmekin illan aikana.

Oikeastaan loppuiltani pilasi eräs herra, jonka kanssa tanssihistoriani aikana olen jonkun kerran tanssinut ja jopa ymmärtänyt, että olen hyvä vietävä. Nyt erehdyin hakemaan häntä. Hyvä bugg-kappale oli. Hän aloitti viemällä foksia tai jotain. Totesin kappaleiden välissä, että äskeinen kuulosti hyvältä bugilta. Jäi kyllä kuva, että tahallaan vei niin kuin vei. No, toisen hän vei sitten buggina. Harmi kun en ollut seurannut hänen vientitapaansa illan aikana. En seurannut juuri kenenkään, kun ei ollut kovin erityisesti seurattavaa. Muutamaa herraa tosin olisin voinut hakea, mutta heidän löytämisensä olisi ollut liian vaikeaa. Hän vatkasi ylös alas käsiotteessaan ja kun minä pidin käsiäni rauhallisemmin, totesi kotikaupunkini tanssiseuran nimen mainiten, että noinko sitä buggia siellä opetetaan. Sanoin, etten ole käynyt heidän kurssejaan, en tiedä opetuksesta. Tanssin lopussa kiitin ja pahoittelin, että olin hakenut todeten lisäksi, että buggioppini olen saanut muualla eikä siihen ole kuulunut hänen käsiliikkeitään. Teki mieli vielä jatkaa, että hyvin on  tähän asti taitoni kelvannut herroille.  Sitä paitsi ei hän ole yleistansseiltaan, tango tai vastaava mikään taituri, mutta kai tuntee itsensä sellaiseksi. Ehkä Pyhäsalmen lava tulee jatkossa toimeen ilman minua ;<(