Sunnuntai 7.6.2009

Metsälinnan sunnuntaitanssit ovat kesän  merkki. Nyt jo toisissa tansseissa olin mukana. Korsuorkesterin esiintyminen on sitä reipasta musiikkia kera sotamuistojen. Paljon ovat saaneet aikaan musiikkia vuosien saatossa. Raatteentie on jotenkin nyt ollut mielessäni, vaikka soittokunta on varmaan onnellinen viimeisestä levystään, jonka tekeminen on ollut nostalginen - Korsuorkesteri Abbey Roadilla eli levy tehtiin ihan Lontoossa.

Väkeä oli ehkä enemmän kuin edellisenä sunnuntaina, mutta hyvinkin erilaista. Orkesterit taitavat kutsua paikalle oman “ryhmänsä” tanssiväkeä. Minä taidan kuulua sekalaiseen joukkoon, kun yleensä lähes kaikki Metsälinnan tanssit pyrin käymään . No, onhan siihen syynä osaltaan taukomusiikki, jota en voi moittia. Se täydentää orkesterien tanssilajipuutteita, jos niitä nyt sitten sattuu olemaan.

Korsun valsseja kehuttiin kovasti, mutta itse koin ne hieman liian hitaiksi. No, mitkä lie menohalut minulla olleet lattiallaOtsan rypistys  Kyllä niitä eri tanssilajeihin sopivia kappaleita esitettiin sekä lavalta että taukomusiikkina. Taisin olla välillä hieman innottoman näköinen illan suhteen ja kun levynsoittaja sitten kai lukee minua kuin aapista, niin mieleinen hidas valssi alkoi kuulua. Tietää, että silloin minä ainakin valpastun, niin kuin kyllä teinkin.

Tavalliseen tapaan aluksi on tunti sekahakua, miehet enimmäkseen hakevat. Sitten kaksi tuntia miestenhakua ennen varsinaista naistentuntia. Loppuilta sujuu sekahaun merkeissä eikä naiset siinä jää odottajan asemaan. Kaikkia sortteja tanssin, mitä nyt olin paikalla. Osan aikaa kyllä seurasin menoa kahvion ikkuna-aukoista. Tanssiväki oli ehkä varttuneempaa kuin tavallisesti. Pariskuntia oli paljon. Mukana tietysti joitakin tanssiseuran ihmisiä. Tirvan lava ja Finlanders vei kai tanssinharrastajia tänä iltana ja vierailevia mm. Kaakonkulman tanssijoita en huomannut paikalla. Tirvalle olivat kai menneet ainakin ne, jotka eivät edellisenä iltana olleet Syvälahden ahtaudessa Finkkujen tansseissa. Metsälinna on kuitenkin lava, jonne palaan, jos nyt aina ei ihan riemastuttavia tunnelmia synnykään.