Tangomarkkinoilla 10-12.7.2008

Olen ajellut Suomen maanteitä aika monta kilometriä tanssimatkoillani, joihin on liittynyt Lapin syksy-kevätmatkat. Joskus mietin ajaessani, olisinko ollut onnellisempi esimerkiksi rekkakuskina tai vaikka kuriirina. Olisin nähnyt Suomea ristiin rastiin kaikkina vuoden aikoina ja kai myös kaikkina vuorokauden aikoina. Mietin tietysti vain hyviä puolia ammateissa. Oikeastaan tämä oma tilanteeni onkin hyvä kompromissi. Vapaallani voin tehdä useimpia asioita, mitkä minua kiinnostavat ja mistä saan iloa.

Matkani Seinäjoelle oli eri reittiä kuin aiemmin. Majoittuminen keskustan ulkopuolelle oli hyvä ratkaisu, vaikka aluksi harmittelin myöhäistä matkapäätöstäni. Seuraavan kerran majoitun varmaan samaan paikkaan, jos niissä maisemissa liikun. Lauantaiaamuna oli iloinen yllätys, kun menin aamupalalle. "Isoveli" vaimonsa kanssa oli samassa paikassa yöpymässä. Harvoin tapaamme ja yleensä aivan sattumalta ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Viimeksi taisi olla laivalla Pärnun matkallani. Ei hän oikeasti veli ole, mutta entisiltä ajoilta yksistä tangokisoista vain jäi puheisiimme. Tuomarina ilmoitti, ettei hän vedä pisteissä kotiinpäin, vaikka "pikkusisko" on kilpailemassa.

Alun tunnelmia 

Päivällä torstaina tutustuin tangomarkkina-alueeseen ja keskustaan. Hiljaista oli. Tuntui, ettei mitään ihmettä ole tapahtumassakaan. Matkailu-autot täyttivät keskustan puistot ja paikoitusalueet. Ihmisiä ei juuri ollut liikkeellä. Henkilöautojen paikoituksesta sain tietoa vasta tangotoimistosta, jossa vaihdoin lipun tangopassiin. Siinä minusta oli puute muutoin hyvään esitelehtiseen. Tanssiareenan/Kisa-Areenan takana oli hyvin iso alue, jonne sopi varmaan kaikkien tarvitsevien kulkuneuvot. Nämä tangomarkkinat kutsuivat minua ensinnäkin, koska minulla oli lomavuoro heinäkuussa. Toiseksi, kun paikalla oli kolmena iltana Suomen parhaimmistoa tanssiorkestereissa. Eikä vähimpänä ollut kuulla ja myös nähdäkin, miten tangolaulukilpailu sujuu. Myös tangon vuoden 2008 sävellys- ja sanoituskilpailun voittajat julkaistaan lauantai-iltana.

Ohjelmaahan oli tangomarkkina-alueella monenlaista. Oli Festaripuisto, Tangokadulla oli kaksi esiintymislavaa ja monta palvelupistettä ja monta muuta tapahtumaa. Tanssin ystäville oli katutanssien lisäksi mahdollista tanssia uudella 1000 neliömetrin Tanssiareenan parketilla tai osallistua tai olla katselemassa lavatangokilpailujen eri muotoja. Ilmatango-kisat olivat jälkeenpäin kuullen mielenkiintoiset. Siinä ei tarvinnut paria. Lakeuden Ristissä esitettiin hieman hartaampaa musiikkia, hengellisiä lauluja, Gospel-musiikkia ja Sibeliuksen sekä Merikannon lauluja. Minkälaista kiinnostusta lienee herättänyt Kansainvälinen tangoseminaari perjantaina. Sinne oli ilmainen sisäänpääsy. Monenlaisen tavaran esittelijää ja kaupustelijaa oli paikalla ja katselemista riitti. 

Oikeaa tangoa esitettiin oheistuotteena  -  muitakin ajatuksiani ja kokemuksiani

Raha-automaattiyhdistyksen 70-vuoden juhlakiertue oli paikalla teltassaan. Minua evät kiinnostaneet erilaiset peliautomaatit vaan kolmeen kertaan tangomarkkinapäivinä kävin kuuntelemassa Eino Grönin tangolaulut. Joka päivä oli kello 13, 15 ja 17 puolen tunnin esitys. Ne olivat oikeita tangoja ja esittäjä oli kyllä parhaimmillaan. Florida-orkesteri soitti hienosti. Olinkin tavannut heidät alkukesästä pienellä kesälavalla. Hymytervehdys nyt lavalta haitaristilta oli lämmin ja myöhemmin pieni juttuhetki hänen ja toisen soittajan kanssa. Grön mainitsi kappaleiden syntyhistorian ja/tai tekijän ja mikähän tietomäärä hänen muistissaan onkaan tangon saralta.

Toinen missä kävin oli Kauppakeskuksen, Torikeskus- tilaisuudet. Torstaina illansuussa oli Tangoparaati, joka kiersi markkina-alueen lähellä ja pysähtyi risteyksissä, jossa soitettiin tangoja ja tanssia oli  muutamien parien voimin. Kulkuetta johti Rautatieläisten Soittokunta ja mukana olivat tangofinalistit ja muutama aikaisempi tangokuninkaallinen. Perjantaina ennen puoltapäivää olleet tangofinalistien esitykset menivät ohi (esittelylehtinen oli hieman sekava), mutta ehdin kuulemaan Kari Piirosta. Hän lauloi iltapäivällä tangoja  ja muutakin puolen tunnin ajan. Pieni äänentoistolaite tökötti lattialla, säestäjänä hanuritaiteilija Jukka Spets ja mikä esitys. Voiko ääni kuulua niin hyvänä, vaikka paikka oli Kauppakeskuksen alatasanne, joka oli kansoitettu. Ylöspäin oli kolmeen kerrokseen asti katsojia ympäriinsä ja siellä oli ihan täyttä. Katsojamääräksi arvioi joku tuhat-kaksi tuhatta henkeä. Itse en ole nähnyt sellaista määrää kauppatiloihin ahdettuna. Alatasanteella oli pieni keskilattia tanssikäytössä ja väkeä oli siinäkin. Jopa itse laulaja hieman pyöräytti laulunsa lomassa lattian reunassa erästä katsojaa tanssin saloihin. Piirosen rouvan kai ekstemporee ajatuksena ja myötä vaikutuksella heidän tuttunsa vei minutkin siihen tanssimaan. Herra olikin sama, joka Kivistön työväentalolla tanssi kanssani. Kerta kaikkiaan Piirosen ääni sai ihmeellisen olon aikaan. Siihen pitäisi pyrkiä jokaisen lavaesiintyjän, että laulu uppoaa kuulijan mielihyväkeskuksen sopukoihin.

Kuninkaallisten esityksiä ja muistoja

 

Lauantaina samassa paikassa päivällä esiintyi vielä hallitseva tangokuningas Henri Stenroth. Kuulijoita oli paljon vähemmän kuin Piirosen tilaisuudessa. Kyllä "poika" oli kasvanut laulajan mittoihin. Huomasin sen suunnan jo talvella Pesäkallion tansseissa. Mutta ensi kokemus hänestä oli Pistohiekan lavalta viime kesänä. Lie ollut pari keikkaa takana ja niin oli haku päällä laulajalla kuin oli Lumipallollakin, josta oli paikalla muistona vain itse Taisto Lunkka. Silloin säälitti koko tilanne. Lunkka neuvoi laulajaa ja toisia soittajia. Ei ollut helppoa hänelläkään. Lumipallo oli hajonnut kevättalvella, kun osa soittajista jäi silloisen hallitsevan kuninkaan Marko Lämsän orkesteriksi nimellä Pallosalama. Viime kesältä heistä onkin muisto, joka ei haihdu.

Sateiset lauantaipäivän katutanssit – serkukset estradilla

 

Katutansseihin en osallistunut. Jalkani eivät kestä asfaltilla tanssimista. Ihme kyllä selvisin Tanssiareenalla parketin ulkopuolella muutaman kappaleen erään hurmurin kanssa;>) Tangokadulla oli paljon esiintyjiä aamupuolelle yöhön saakka ja olisi siellä ollut monta minulle mieleistäkin, mutta sisätilojen tanssipaikka on parempi. Lauantaina puolilta päivin sateesta huolimatta olin kuulolla ja katselulla erään samanhenkisen rouvan kanssa ihan Tangokadun esiintymislavan edessä. Odotimme kumpikin, että Jouni Keronen laulaisi "Taivas salamoi tangon". Mutta ei niin käynyt. Hänellä  lienee ollut sovittu ohjelmisto serkkunsa Johanna Debreczenin kanssa ja kova kiire yhteiselle keikalle Naapurinvaaralle. Tämä rouva oli ollut miehensä kanssa jo silloin 1998 tangomarkkinoilla, kun Keronen voitti kuninkuuden. Kerosen esittäessä tangoa oli taivas salamoinut oikeasti. Ehkä esitys ei olisi ollut nyt samaa luokkaa, koska olen kuullut hänen esittävän kappaleen aiemminkin orkesterinsa Keitaan kanssa ja pieni orkesteri ei saa aikaan samaa veret pysäyttävää tunnelmaa kuin minkä Seinäjoen suurorkesteri saa aikaan. Siksipä levyltä kuulemalla voin palata salamoivaan tunnelmaan ja aika usein saan tangon tanssiakin eräällä lavalla.
Nyt tangolavalla hänelle ojennettiin uusi kitara lahjana kollegoilta ja ystäviltä 10-vuotiskuninkuusuran kunniaksi. Kitara oli hänellä koekäytössä, mutta nyt se sitten oli oma.

Sadetta oli ollut jo perjantai-iltana runsaasti. Kerralla oli satanut 17 millimetriä. Onko se paljon vai vähän, kun en ymmärrä mittaustapaa, mutta vettä kyllä tuli kauan aikaa. Lauantaikin oli sateinen, joskin välillä oli kuiviakin hetkiä. Edullisin kahvin, pullien ja makkaroiden myyntikoju oli paikallisella poliisikerholla. Eivät salskeat herrat olleet kauppamiehiä. Kai sitten tavaraa meni kaupaksi hyvin, että jotain voittivat vapaa-ajan harrastuksellaan.

Tanssiareenan tanssit, torstain rauhallinen aloitus

Tanssiareenan tansseja oli torstaista lauantaihin. Esiintyjät olivatkin sitten viimeisen päälle hyviä. Torstaina oli Varjokuva ja Markus Törmälä & FBI Beat, perjantaina Sinitaivas ja Taikakuu ja lauantaina Pekkaniskan Pojat ja Johanna Pakonen & Omenapuu. Torstaina oli vielä hyvää tilaa tanssia siinä 1000 neliömetrin parketilla, joka oli ilmeisesti vain tilapäiskäyttöön tehty levyistä (vesivaneri tai jotain?) ja varsinkin orkesterilavan puoleisessa päässä saumakohdat eivät olleet tasassa. Ruuvattuhan ne levyt olivat ja mahtaa olla aika urakka ottaa levyt pois markkinoiden jälkeen. Kengät hieman välillä töksähtelivät liitoskohdissa. Jokin esiintymis/urheiluareena koko rakennus on. Hulppeimmat tanssitilat nämä olivat missä olen ollut. Paljonhan paikalla oli tuttujakin, joten tanssi-illasta jäi hyvä muisto.

Törmälän orkesteria en kovin usein tapaa, mutta samaa hyvää musiikkia esittivät mitä ennenkin. Varjokuva puolestaan oli kuin eri orkesteri Rönnin jälkeen. Osoittaa siis aikaan ja hetkeen hyvin valittua musiikkia. Nyt tuli kaikkea sellaista heidän esittämäänsä, josta pidän tosi paljon. Kyllähän minä heidän illoissaan olen mielelläni, mutta joissain paikoissa tanssiväen pohja ja määrä ei vastaa toiveitani ja ilta ei jää muistoihin erityisen hyvänä, vaikka silloin tulisi keskittyä vain musiikin kuunteluun. Nyt oli tilaa tanssia ja kun tanssiherrat näissä juhlissa osaavat tehtävänsä, niin hyvillä mielin nukkumaan lähdin, vaikka jalkojani kivisti. 

 

Perjantai-ilta alkoi laulukilpailun finaalin karsinnalla

Perjantai-iltana oli suora TV-lähetys tangolaulun finaalin karsinnasta, johon osallistui viisi naista ja viisi miestä. Kisa-Areenan ja Tanssiareenan välinen seinä oli nostettu ylös. Kisa-Areenan ihmiset maksoivat puolentoista tunnin finaalipaikoista 32 euroa ja väki oli lähes kokonaan muuta kuin tanssiväkeä. Tanssiareenan puolella, josta näki myös lavalle ja lisäksi iso näyttötaulu oli käännetty tanssisaliin päin, liput maksoivat 16 euroa ja oli mahdollisuus tanssia kilpailukappaleet. Lauantain finaaliin pääsivät Hanna Talikainen, Anni Parkkila, Antti Ahopelto ja Jukka Hallikainen. Itse olisin toivonut Pekka Nebelungin olevan toisen miehen.

Perjantaina olikin jo enemmän markkinatunnelma tai olihan tunnelma ihan hyvä, mutta lämpöinen. Väkeä oli saapunut lisää tangokaupunkiin ja Tanssiareenakaan ei ollut enää iso tanssivalle väelle. Sitä oli paljon. Huonona puolena torstai-illassa oli, ettei tanssisalin puolella ollut ainuttakaan istumapaikkaa. Tanssitilan toisessa päässä vain pystypöydät. Perjantaille oli tuotu tuolit tanssitilan yhdelle sivulle, mutta ei niistä monelle riittänyt. Kun päivän on ollut jalkojen päällä oloa tangokadulla ym. paikoissa ja illasta vielä tanssii, niin hetken lepoa jaloille soisi.

Perjantai-illan tanssit olivat ruuhkaiset, mutta silti mukavat. Sinitaivas-orkesteri ja Taikakuu tuskin ovat esiintyneet monta kertaa näin suurella lavalla ja suuressa tilassa. Tuskin muutkaan orkesterit. Musiikki oli Sinitaivaan osalta tuttua ja varmaa. Niin iloiseen ja taitavaan soittajajoukkoon ei voi kyllästyä. Taikakuu harvemmin kuultuna ei ole vielä koskettanut sieluni syvyyksiä, vaikka Raappana lauleleekin jonkin listan kärjessä viikkokaupalla. Tanssittavaa musiikkia soittavat joka tapauksessa. Tunnelmaa oli ja tuttuja.

Pientä Tanssi.net-tapaamista saatiin aikaan, mutta vajaa kaksikymmentä henkeä oli osunut samaan paikkaan ravintolan nurkkaukseen. Tanssimassa näin laskujeni mukaan vielä saman määrän. Kaikki eivät tienneet eivätkä kai ehtineet tervehtimään toisia. Mukavia tansseja olin tanssimassa useita eri sortteja. Jalkojani lepuutin erillisessä kahviossa, josta sai kahvia ym. syömistä

Illan iloisin tapaamani oli herra, joka yllätti minut takaapäin pystypöytien luona. Muistanko hänet, oli kysymys. Siinä löivät rattaat taas tyhjää pääkopassani. Tutunnäköinen oli ja oikein raamikas, varmaan kaksikymmentä senttiä minua pitempi. No, hän auttoi, Särkässä ja kai jossain muualla tavattu, vuosia sitten. Silloisesta vaatetuksesta muistaa minut. Kai oli se iki-ihana punainen seinäruusuhameeni ylläni. Nyt olin pukeutunut hieman "paremmin". Siinä tanssimme, mikä lie ollut lattiapohja siinä ravintolapuolen päässä tanssisalia. Ihme, etten sotkeutunut ja kompuroinut, kun kenkä ei kyllä luistanut. Parempi tila siinä oli tanssia kuin tanssilattian ahtaudessa. Lauantaina kokeilimme ihan oikeaa lattiaa.

Lauantai-illan laulukilpailun finaali ja ajatuksiani siitä

Lauantain finaaliin siis pääsivät Hanna Talikainen, Anni Parkkila, Antti Ahopelto ja Jukka Hallikainen. Kisa-Areenan liput maksoivat 43 euroa ja taas puolentoista tunnin tilaisuus. Tanssipuolelle liput olivat 20 euroa. Viikkopassilla pääsi hyvin moniin paikkoihin kadulla, tansseissa ja jopa perjantai-illan finaalin karsintaankin olisi päässyt. Kun vielä passin sain tavallista edullisemmin (kiitos vielä asianosaisille), ei joka paikan eri maksut tuntuneet. Rahastuksen makua oli kyllä joka puolella.

Mitään mielipidettä minulla ei ollut naisten voittajasta, mutta uskoin Ahopellon kuninkuuteen. Olin kuullut häntä aiemmin tanssipaikalla ja nytkin hänen laulunsa olivat sitä luokkaa, että ei olisi pitänyt olla vaihtoehtoja. Olen aina uskonut, typerää lapsen uskoa, että jos on kilpailut, ne viedään läpi niin kuin kuuluu. Pisteiden antaminen, tapa miten arvoisa raati "näpytteli" jollekin laitteelle tapahtui vasta kun edellinen raatilainen oli ilmoittanut omansa ja niin edelleen. Yleisöäänestysten tulosten esiin tuominen päätuomarille oli outoa. Pisteiden määrien hajonta ym monet seikat antoivat kuvan, ettei kyse ollutkaan tässä ja nyt kilpailusta vaan etukäteen sovitun tuloksen julkaisemisesta miesehdokkaan osalta. Ehkä näytelmää ei ollut harjoiteltu riittävästi, että olisi ollut uskottava lopputulos. Mutta aika näyttää, kenelle kuninkaan kruunu olisi laulutaidon perusteella tullut antaa. Suuret markkinavoimat tässä lienevät sitten olleet takana.

Ahopellolla, nyt kolminkertaisella tangoprinssillä on suuri suosia Pohjanmaalla ja on hän kiertänyt ympäri maata Helmenkalastajat-orkesterin kanssa. Jatkossa hänellä lienee joku muu orkesteri. Tangokuninkaallisten valintaa vuosittain olisi varmaan syytä miettiä syvemmin. Mutta kyseessähän on tilaisuus, joka tuo euroja Seinäjoelle, levyyhtiöille ym. monin tavoin, joten tuskin siihen muutoksia tulee. Kun kilpailut osattaisiin pitää rehtinä kilpailuna ja valita se, joka on paras, niin sopiihan maahamme uusia kuninkaallisia. Vain harva heistä nousee huipulle laulajana ja iskelmän esittäjiä on jo ihan riittävästi tanssilavoilla. Ahopelto tulee olemaan yksi, joka ei vaivu unholaan. Hänessä on sitä jotain. Ei yksin tangokuningasta, vaan hän on jotain enemmän. Hänen äänensä, iloinen esiintymisensä ja avoimuutensa on koskettavaa. Tähän mennessä en ole ollut juuri mitään mieltä tangokuninkaallisten valinnasta, mutta nyt tunnen sisälläni, että vääryyttä on tehty.

Taas kerran tangon sävellys- ja sanoituskilpailussa voiton veivät uuden tangosuunnan kappaleet. Pitäisi varmaan olla kaksi eri kilpailua. Toinen oikeille tangoille. Tässä loppukilpailuun päässeet kappaleet. Tekijöissä on paljon tunnettuja henkilöitä musiikin saralta.

Lauantai-ilta Tanssiareenalla

Omalta osaltani lauantain tanssi-illan alku tuntui surulliselta Ahopellon takia. Olin tavannut perjantaina sattumalta Antin ja sain toivotella menestystä kisoihin. Elämä jatkuu ja Antti osaa ajatella "häviönsä" edukseen. 

Illan aikana Pekkaniskan Pojat esittivät jaloilleni käyvää musiikkia. Koskapa muuta olisivat tehneetkään. Kyllä he ovat komea näky lavalla. Omenapuu-Pakosen ohjelmisto oli enemmän iskelmää. Fantasia-orkesteri soitti sen ajan, kun tangoprinsessa ja –prinssi esiintyivät yhden kappaleen verran. Olivatko kuningas ja kuningatar myös laulamassa, ei muistaakseni. Antti lauloi Paratiisin.Tango se ei ollut. Hyvä niin. Tässä tilanteessa. Sen jälkeen oli tilaisuus tavata Antti ja sanoja ei juuri tarvittu. Kyyneleet eivät olleet kaukana minulta, kun hän tuli halaamaan. Eikä ne ehkä olleet kaukana häneltäkään.

Lauantain tanssi-ilta oli muutoin aivan upea. Eri puolelta Suomea oli hyvin monta tuttua ja monen kanssa sain tanssia ja joidenkin kanssa useammankin kappaleen. Myös naistuttuja oli paljon, joten pitkäksi ei aika tullut, kun juttuseuraa oli koko ajan. Tanssittajistani osa oli aikaisempia tuttujani. Osa oli Tanssi.netin kautta tulleita tuttavuuksia sekä pinssiläisiä. Jokin meitä samanhenkisiä yhdistää ja vaikka näkee harvoin, tuntuu kuin vasta olisi tavattu. 

Kotimatkan teinkin aamuyön tunteina ja kello kuusi auringon jo noustua olin kotosalla. Hyvin sujui matka teillä, joilla ei monta autoilijaa tullut vastaan. Takaapäin ei tainnut tullut ketään. Mutta kettu säikäytti ja sai kyllä hereille. Tällä Seinäjoen matkallani koin kaikkea monin verroin enemmän kuin aiemmilla muutamilla käynneilläni. Ehkä vielä joskus lomalla matkan voin tehdä uudelleen.