Imatran kylpylä  9.10.2007

Miten tulikaan mieleeni tänä sunnuntaiaamuna rantalenkilläni Cefalú Sisiliassa – kauan sitten. Samanlainen utuinen aamu. Aurinko yrittämässä päästä esiin pilviharson takaa. Eilistä päivää huomattavasti leudompi tuuli, nyt siis etelän puolelta. Eilen voimakas tuuli pohjoisesta työnsi isoja vaahteran lehtiä polulla ohitseni. Itseni korkuiset, ruskeaksi kovettuneet sananjalat ovat rykelminä polun varrella. Lehtomaisessa maastossakin kesän vehreyden jälkeen on alastonta. Rauhoitetut isot kuuset laskevat alimmat oksansa maata vasten kuin suojaksi talven myrskyjä vastaan. Runkoa voisi halata eikä ehkä vastapuolelta halaavan käsiin yltäisi. Onnekseni pystyin jo eilen kävelemään, vaikka ennätin jo pelätä pitempää taukoa kaikkeen liikuntaan.

Menneelle viikolle sopi iltamenoja ravintolatansseissa Väriloisteen tahdeissa. Harvoin heitä olen nähnyt sitten kevään 2006 SMORK-kisan jälkeen, jolloin Nelinpeli voitti kisan ja Väriloiste oli toinen. Hiuksenhienot olivat erot loppukilpailun tasaisuuden takia. Niinpä nyt "kaksi kärpästä samalla iskulla" eli poikia katsomaan ja samalla tutustumaan Imatran Kylpylän uusittuihin tiloihin. En tosin ole käynyt siellä aiemminkaan ja ensi käynnin jälkeen jäi tunne, että ei ole sellainen tanssipaikka, jossa haluan käydä. Sanoihan lipunmyynnissä ollut henkilö, että tämähän on ensisijaisesti kylpylä- ja kuntoutumispaikka.

Paikan asukkaille olikin laaja alue pöytineen ja siellä istui tietysti kaikenlaiset talon asiakkaat, myös tansseihin tulleita. Hyvin vaikea sieltä on hakea ellei itse istu samalla puolella. Sitten sijaitsivat keskemmällä aika ihmeelliset istumaloosit aitauksilla.Yhtä huono hakupaikka ja sisään mennessä oikealla reunalla olivat yhdet baaritiskeistä, jolla käytävällä tanssihalukkaat seisoksivat ja pieni muutaman hengen alue oli kohtalaisen hyvänkokoisen tanssilattian reunassa.

Tuttuja ei minulle ollut kuin kaksi eli kun nämä olivat naistentanssit, niin toisen herran kanssa tanssin tangon ja toisen kanssa tanssin useita kappaleita, kolmeen otteeseen. Ei hänellekään tainnut sopivia hakijoita olla, joten mukavaa oli ja kun orkesteri soitti hyvää tanssimusiikkia, niin hyvin sujui se kolme tuntia, minkä olin läsnä. Kun katselin Tuomasta ja hänen haitariaan, niin ehkä ei ole ihan helppoa seisoa 45 min kerrallaan ja laulaa samalla. Upeita tangoja esitettiin ja tanssinkin kuten myös hitaat valssit, chachaat ja kunnon jivet. Siitä ehkä jokin lihas ärtyikin alkuaan. Kun tanssiparina on kilpatanssitaustainen herra ja viennin tiedän, innostun itsekin oikeaan reippaaseen askellukseen. Tämän tyylinen treeni on sitten jäänyt liian vähiin. Hain kyllä kolmea muuta herraa, jotka tunnistivat tanssilajit. Puolilta öin olin valmis kotimatkalle. Polkka jäi soimaan… mistä sain kyllä myöhemmin palautetta.