23.02.2013-02.03.2013 Äkäslompolo,Ylläs

Kun Ylläksen ääriviivat heijastuvat taivasta vasten, tunnen tulleeni kuin toiseen kotiini. Tämä viikko oli erilainen. Tavallisesti, melkein joka kerta, olen matkannut yksin myöhemmille viikoille ja hiihtänytkin omia latujani Ylläksen tunturiseudulla. Nyt matkaseurani koostui tyttäreni perheestä. Tämä 9.viikko ei ole Lapissa vielä suurten massojen aikaa. Usein on vielä kovat pakkaset päiväaikaan, mutta tänä vuonna sää on ollut poikkeuksellinen. Jos pakkasia oli hieman aiemmin, niin nyt sää oli kohtuullinen ja iltapäivästä ei enää juuri ollut montakaan astetta pakkasen puolella.

Tulomatkalla pysähdyimme kaksi kertaa. Se sopi meille kaikille, niin pienelle miehen alulle kuin minulle mummollekin kuin muillekin. Lauantaipäivä meni majoittumispuuhissa. Mukava ja tilava mökki oli käytössämme, jossa lapsikin viihtyi. Ladut lähtivät vierestä ja oli kohtuullinen matka Lompolon pääraitille ja ainoaan ajankohdan avoinna olevaan tanssiravintolaan Äkäshotellille.

Sunnuntaina kokeilin tyttäreni pitopohjasuksia, lämpötila oli lähellä nollaa. Hyvin toimivat ja kiersin lenkin, mitä olin suunnitellut. Silti oli tunne, etteivät nämä sukset ole minua varten. Olen tottunut hiihtämään hyvillä itse voideltavilla suksilla. Jos nyt en saa suksia toimimaan nollakelillä, kun en liistereitä jaksa laittaa pohjiin.

Maanantaina luotin muistiini enkä katsonut ajattelemani ladun karttamerkintöjä ja niinpä jouduin punaisella merkitylle ladulle. Polveni kunnon ottaen huomioon, niin ei olisi pitänyt käydä. Selvisin sieltä pois ehjin nahoin. Loppuviikon hiihtelin tuttuja reittejä Velhon kota, Aurinkotupa ja Kesänkijärven seudulla.

Torstai oli tuulinen päivä ja hiihdin maitse rantaa seuraavan metsäladun kautta Kesänkijärven keitaalle. Palasin jäätä pitkin ja oli onneksi tuuli takaa, melko viileä. Vähän matkaa hiihdettyäni edelläni matkasi kaksi aikuista ja pieni lapsi. Kuulin lapsen nyyhkyttävän. Pysähdyin heidän rinnalleen. Lapsi oli täyttänyt ennen joulua kolme vai neljä vuotta. Hyvät varusteet hänellä oli hiihtoon. Mutta se itku ei ollut kiukuttelua, se oli väsymystä. Aikuiset olivat ulkonäöstä päätellen lapsen isovanhemmat. Jututin heitä. Olivat menneet keitaalle samaa reittiä kuin minäkin ja nyt pitkä jäämatka vielä edessä. Aivoni raksuttivat, voinko jotain tehdä ja totesin mielessäni, että en. Heillä oli varmaan puhelin mukanaan ja voisivat pyytää apua, jos katsovat aiheelliseksi. Nainen sanoi vielä, että heillä on vähän kylmä tuulen takia, kun vauhti on hidasta. En kerta kaikkiaan voinut ymmärtää, miten aikuiset ihmiset vievät niin pienen lapsen reitille, josta ei pääse pois kuin hiihtämällä. Asia vaivasi minua sen illan ja etten kuitenkin ehdottanut heille avun pyytämistä. Lumikelkka olisi tullut keskustasta hakemaan lapsen. Kun tuuli oli takaapäin, kuulin vielä perässäni lapsen nyyhkytyksen. Mökille tullessani suunnilleen samanikäinen lapsi otti minut iloisena vastaan. En olisi voinut ajatellakaan vieväni häntä moiselle matkalle.

Perjantaina olikin pakkasta lähes 20 astetta ja kaunis sää. Päätimme tehdä Aakenus-tunturimatkan - autolla. Olin kehunut porukoille Aakenuksen kauneutta, joten katsottava se oli jollain tapaa. Ajelimme Ylläksen Maisematien kautta Ylläsjärven puolelle ja olihan meidän käytävä Eelin kaupassa, kun Eeli oli kerran kyydissämme. Kuvakin otettiin kaupan edessä. Sieltä jatkoimme Levin suuntaan, josta poikkesimme kapealle tielle Aakenukselle päin. Tie oli ajettu jollain koneella, linko? joka jätti pystysuorat reunat ja auton mentävän uran. Pikkulevikkeitä oli silloin tällöin. Kun tunturi aukeni silmiemme edessä ja jatkui ja jatkui pitkin sen pitkää reunaa, se oli uskomaton näky. Olin katsellut aiemmin suksilla ja jalankin tunturin päältä ympäröiviä maisemia. Nyt tunne oli sama. Jos kartalta katsoo Aakenuksen kuvaa, se muistuttaa banaania. Kyllä jokaisen Ylläksellä käyvän pitäisi tutustua Aakenukseen joltain kantilta.

Sunnuntaina ja maanantaina Äkäshotellin tanssiorkesteri oli minulle tuttu, Risto Nyqvist Team. Risto itse oli aiemmin Channel Fourissa. Hän on yhden kauneimman hitaan valssin, Sieluni Soitto, isä. Hänen käsialaansa on koko laulu. Orkesterissa oli myös lainassa haitarivirtuoosi Kultainen harmonikka 2000 voittaja Aki Metsälä. Hänkin aiemmin Channellissa ollut soittaja. Nyt hän hoiteli lauluosuuksia yhdessä Riston kanssa. Sieluni soitto tulikin kummankin erikseen laulamana, eri iltoina. Upea oli Akinkin esitys ja yllätys minulle. Ristoa olen kuunnellut aiemmin monen monta kertaa ja toisinaan tuntui, etten voi edes tanssia. Hänen laulunsa saa ihon kananlihalle. Niin antaumuksellisesti hän sen esittää. Kappaleen voi kuulla Youtubessa kera hyvin kauniin ja osuvan piirrossarjan.

Molemmat illat olivat musiikillisesti kerrassaan upeat. Akilla on tosi hyvä ääni. Nykyään hän esiintyy xMiehissä kera Saija Tuupasen. Kappalevalikoimassa oli paljon vanhaa hyvää tanssimusiikkia ja tangojakin. Basisti esitti hienon nopean kappaleen englanniksi laulaen. Mikä lienee kappale ollutkaan nimeltään.

Mukavaa oli kun menin sunnuntai-iltana paikalle, niin väkeä ei ollut montakaan sielua, mutta neljän herran ryhmä huomio tuloni - “odotettiinkin sinua” - mistähän? Kaksi tuttua oli joukossa ja kahden muun kanssa sain sitten tutustua. Maanantai-iltana heistä vielä kaksi oli tullut paikalle ja tiistainakin, jolloin minä en ollut. Heidän kanssaan tulikin tanssittua useampi kappale iltojen aikana. Muutama vieras haki ja maanantaina Pohjanmaalta varttunut herrasmies tanssitti kahdet tangoparit oikein hyvin. Muutoin esitettyyn hyvään musiikkin sain tanssia molempia valsseja, rumbaa, chachaata, fuskua ja erilaisia hitaita. Sanoin maanantai-iltana näkemiin soittokunnalle. Riston näkeminen jatkossa jäänee vain Lapin matkojen yhteyteen, mutta Akia näen Saija Tuupasen mukana.

Sunnuntai-iltana kohtasin myös katsomon puolella tangokuningas Jukka Hallikaisen ja Kultaisen harmonikan voittajan 1999 Reijo Kumpulaisen, joka nykyään soittaa Nousukausi yhtyeessä. Keskiviikkona sitten Jukka ja Reijo olivat estradilla ja musiikit olivat taattuja. Väkeä oli enemmän kuin edellisillä kerroilla. Tanssimaan pääsin kohtuullisesti. Torstai-ilta oli sitten Souvareille ja olinpa pettynyt heidän esityksiinsä. Jokin ei kerta kaikkiaan ollut kohdallaan. Keskustelin illan aikana yleensä tanssimusiikista Hallikaisen Jukan kanssa, kun hänkin oli paikalla. Perjantai-iltana heillä oli vielä esiintyminen. Meillä majapaikassa pakattiin perjantai-iltana tavaroita valmistautuen aikaiseen kotimatkaan lauantaiaamuna.

Kaiken kaikkiaan viikko 9 ei ole paras mahdollinen, ei oikein hiihdon eikä varsinkaan tanssipaikkamahdollisuuksien kannalta. Reilun kaksi tuntia taisin olla tanssi-iltoina paikalla - keskiviikkona ehkä vähän kauemmin. Ajankohta meille johtui koulujen/päiväkotien lomista ko. viikolla. Loma Lapissa on aina minulle erityinen. Lapin lumon voi kokea kaikissa olosuhteissa.