Taikakuusta Finkkutansseihin

Kuudentoista tunnin nukkumisen jälkeen voin tarkastella mennyttä viikkoa ehkä realistisestikin. Perjantain Krouvin lavan, lauantain Tommolan käynnin ja Metsälinnan pikavisiitin, kaksi tuntia, jälkeen tanssivaje pullisteli niin, että naisystävän kanssa tuumasimme kohdata Revontulen naistentansseissa.

Talven jälkeen nämä olivat Revontulen ensimmäiset tiistaitanssit ja FBI Beat takasi tanssittavan musiikin. Loppu olikin omassa hallussani. Kyllä se hitaus on tullut jäädäkseen. Kun on tilaisuus hakea ja ei kykene sprinttilähtöihin, niin katseluksi se menee ja harkituiksi täsmähauiksi. Näin jonkinlasta tyydytystä illasta onnistuin saamaan. Kuumahan oli ja tukanjuurta myöten märkänä vaikken tanssinut kuin silloin tällöin.

Tuttuja oli paikalla, joten hakujen kohdentuminen oli selkeää. Herrat olivat kyllä äkkiä jaettu, joten heille tanssi-ilta oli varmasti onnistunut. Itselle muutamat tanssikappaleet olivat mieluisat ja poikien soittamat polkat tulivat erityisen hyvällä nopeudella, kiitos heille ja kiitos tanssittajalleni, jonka kanssa pitkästä aikaa sain tanssia myös Lapinjenkkaa ja muitakin lajeja. Puoli kaksitoista oli sopiva hetki heti polkkien jälkeen lähteä kotimatkalle.

Pistohiekan ensi käyntini tänä suvena ajoittui viikolle ja Finkkujen läsnäolo tiesi tanssiväen saapumista paikalle. Lavahan on vanha, mutta aivan tanssimiskelpoinen ja erittäin kauniilla paikalla. Jo matka sinne, tulipa mistäpäin tahansa on kaunis. On tienmutkia ja kumpuja ja vesistöjä saarineen ja siltoineen. Lavan äärellä on hiekkaranta, jossa voi käydä uimassa ja vilvoittelemassa.

Mielestäni Finkut aloittivat vasta klo 22, kun joku ennätti kertoa, että vasta 22.30 tulevat lavalle. Levymusiikki oli hyvää heitä odotellessa. Pojat olivat kyllä paikalla hyvissä ajoin. Loma on varmaan jo mielessä ja taisivat käydä vilvoittelemassa vedessä ennen esiintymistä – joku kertoi, en nähnyt. Musiikki oli tuttua juttua, paljon fiilistelykappaleita ja hyviä nopeitakin. Kun polkkaa ei sitten kuulunut, Paasikko osasi lukea huuliltani tanssini lomassa, mitä olin vailla ja pian soittivatkin polkat, joiden nopeus oli juuri minulle sopivaa, ei siis liian nopeaa. Jälkeenpäin eräs tanssituttu oli sitä mieltä, että olivat liian hitaat. Meillä on tanssikilometrejä eri lailla takana ja varsinkin polkassa, joten ehkä siitä erilainen suhtautumisemme nopeuteen. Polkkaa voi tanssia millä nopeudella tahansa, mitä soitetaan, mutta nautinnollisuus katoaa liiassa nopeudessa. Ehkä on hienonnäköistä, jos tanssija pysyy mukana tappavassa tahdissa, mutta siitä ei nauti - tai kenties joku....

Tanssiväkeä oli odotetusti paikalla ja tanssiminen oli mukavaa tuttujen kanssa. Kaikenlaista tuli pyörittyä tahdilla jos toisella. Mukava ilta kaikkiaan, mutta lämmintä oli ja vesipiste ja muut talon tarjoukset olivat käytössä.

Illalla sitten menen Fernetiä ja Markkolaa kuulemaan ja heidän joukkonsa on oppinut polkkaan sopivan tahdin. Joku vuosi sitten muistan Riutan avajaisista liukkaalla lattialla polkan, jota en olisi halunnut uusia. Mutta nyt kuuntelen mielelläni heitä, sillä kaikki mitä lavalta tulee, on hyvää tanssimusiikkia.