Jenkkapirtin avajaiset 23.5.2009

Lomaviikon lopulla jo kotoa käsin oli tanssisuuntana Jenkkapirtti ja avajaistanssit tälle kesälle. Viime kesän vastaava ilta oli jo 17. päivä. Samat olivat kokoonpanot silloinkin lavalla, Pekkaniskan Pojat, Reijo Taipale ja Taifun. 

Tanssikurssi oli menossa, kun paikalle jouduin. Pihassa oli jo paljon autoja ja lisää tuli, niin että illasta muodostui lämmin ja läheinen. Ensi tunnelmaa kesätanssien lämmöstä ja kosteudesta siinä sai itse kukin.

Pekkaniskan Pojat esittivät omalla tyylillään, joka miellyttää useampaa tanssijaa. Kaikkia tanssilajeja oli mahdollista tanssia, jos sattui osaamaan. Reijo Taipale sai aikaan fanijoukon ja runsaan joukon tummaa heimoa muutoinkin tanssipaikalle. Hyvin sopivat kaikki mukaan.

Tanssiväki oli arvattavasti laidasta laitaan, niin iältään, tanssitaidoltaan kuin sosiaalisuudeltaankin. Naisten määrä oli valtava tanssilavan reunasta portaita ylöspäin jatkuen seinään saakka. Tosin takaosassa oli tilaa myös liikkua kahvion, oven ja naisten/miestenhuoneiden suuntaan. Miehet puolestaan olivat kahvion suunnassa salin reunalla ja siitä alaspäin lattialle ja hakutilanteissa naisten edessä eli ruuhkaa siinä oli, kun naisia palautettiin riviin ja toisia haettiin samanaikaisesti sekä kädestä käteen vaihtoja teki ainakin eräs tanssiva ryhmä.

Naisten puolituntinen ja myöhemmin ollut naistentunti olivat osaltani suunnilleen katselua. Muutamaa herraa hain, kun sattuivat olemaan lähellä. Siihen vellovaan hakijoiden massaan en mennyt. Kaipa siksi, etten olisi kuitenkaan saanut ketä halusin.

Ilta oli kuitenkin ihan alussa väljempää ja ensi valssille haki komea tummasilmä herra, jonka vasta myöhemmin illan aikana tunnistin. Ei hänkään hyvin innostunut ollut massaliikunnasta ja huomasin hänen usein olevan katselulla. Mutta se valssi oli vielä hyvä tanssia, kun oli tilaa ja niin oli myös hidas valssi hänen kanssaan ensimmäisen osuuden lopussa, vaikka väki oli lisääntynyt. Hänen kanssaan useammat tangot oli miellyttävä tanssia ahtaudesta huolimatta ja cha-chaalla en ollut parhaimmillani, vaikka joskus sen olen tanssinut sujuvamminkin. Hänellä oli tosi kauniit pienet askeleet, johon suuntaan olen itsekin oppini joskus saanut.

Foksille haki hyvin kaukainen, entisen elämäni tanssituttu ja jäimme tanssimaan heti perään tulleet polkat. Ne olivat hyvärytmiset, ei PNP tappopolkkia ole koskaan soittanutkaan. Etelän lavoilta oleva tuttu, joka oli hakenut alkuillasta, seisoi orvon näköisenä naistenhaulla jenkan soidessa ja hain häntä toiselle puolikkaalle. Mukava, omatyylinen oli hänen vientinsä.

Kaukaa Pohjanmaalta oli paikalle tullut “juhannustanssejaan” pitämään herra, jolla työ täyttää kesän ja juhannus menee töissä. Mukava oli jutella pitkästä aikaa ja tanssiakin. Istumasta tapasin oikean musiikin ja tanssiaskelien asiantuntijanHymy  Kyllä rumban voi tanssia mukavasti sylikkäinkin.

Erään pariskunnan herran kanssa on aina ollut mukava tanssia. Varsinkin tangon osalta on vuosien kokemuksia. Arvelin, ettei siinä illan tanssiruuhkassa voi kohdata, varsinkaan kun en juuri ollut hakualueella. Mutta kuitenkin, naistenhaun jälkeen vain satuimme kohdakkain. Yksi illan parhaita tansseja sujui hänen kanssaan eikä se ollut edes tango. Samaan tunnetilaan kuuluivat myös tangot ja fusku/jivet erään työyhteisööni kuuluvan tanssiherran erittäin hyväksi tanssijaksi kehittyneen pojan kanssa. En ole vain tohtinut häntä hakea, vaikka mieli on tehnyt. Kohteliaana herrana hän huomasi minut seisomassa hakualueen ulkopuolella.

Olin pitkin iltaa seissyt tanssilattian reunalla olevan kaiteen ääressä orkesterin puoleisessa päässä. Siitä näki tanssihumun, sen yli ylös toisen kerroksen ravintolatiloihin ja tietysti orkesterin. Tunsin jossain vaiheessa iltaa olkapäälläni kosketuksen. Niin kauniit ja lempeät silmät katsoivat minua kuin vähän aikaa sitten olivat samanlaiset hieman kokeneemmat silmät katselleet lavalta. Ikimuistoinen on se tango minkä tanssimme. Missä ihmeen ajassa ja ihan salaa hän on löytänyt tangon sisimmän olemuksen. Ilolla hänen, hiljan täysi-ikäiseksi varttuneen herran elämän nuoruusaikaa saan seurata jatkossakin.

Vaikka tanssiminen olikin ahdasta ja vaikka enemmän kuuntelin kuin tanssin, niin ilta jäi monin tavoin lämpimäksi muistoksi. Kiitos siitä kahdelle hyvälle orkesterille ja Reijo Taipaleelle, jota ihailen ja kunnioitan sekä muutamille herroille, joiden kanssa olivat sopivat askeleet ja tunnelma.