16.04.2011 Jyväskylän Viihdekeskus

Lähellä olevalle isolle tanssipaikalle mielelläni lähden, mutta useimmiten on käynyt niin, että paikalla ei ole kovin runsaasti väkeä ja/tai oma oloni ei ole paras mahdollinen. Vaikka biorytmit pyyhkivät taas alamaailmoissa, niin niitä vastaan tsempaten tein matkani, joka oli melko lyhyt.

Lyhyestä matkasta huolimatta en joutunut paikalle alkuun. Oli varmaan kahdet kolmet kappaleet jo soitettu. Toivoin, ettei Tommys olisi ollut alkuvuorossa, mutta heidän soittonsa se kuului, vaikkei heitä naulakkojen luokse näekään. Pidän kovasti heidän alkuvalssistaan. Se jäi kuulematta.

Tanssiväkeä oli vähiten paikalla, mitä olen siellä illan aluksi nähnyt eikä ahtaudesta ollut tietoa kymmenen jälkeenkään, kun poistuin paikalta. Alku meni ihan hyvin. Herrat hakivat ja itsekin seuranneella naistentunnilla hain, minkä nyt ensin kävin ottamassa vahvistusta kahviossa. Hainkin sitten ihan vieraitakin herroja ja niitä muutamia tuttuja. En tietysti ennättänyt joka haulle, kun en halunnut hakea ihan umpimähkään.

Kun seuraava miestenhaku alkoi, asetuin istumaan penkkiin ja naisten joukot seisoivat edessäni. Tuli tunne, että paras on olla vain penkissä. Eikä siitä kukaan hakenut. Tommys soitti tuttua ja minulle kovin mieleistä musiikkia. Se kantrisaundi tai mikä se nyt on, kuuluu heidän useissa tanssilajeissaan. Sanotaan, että heidän soittonsa on paljolti nopeaa. Kyllä tuli kuitenkin kauniita slovareita ja mm. Elviksen kappaleista sikermä päättyen Can't help falling in love - kappaleeseen. Sovitus oli hieno ja myös Tomin laulu. Hänellä oli uusi hiuslook sitten viime näkemän. Olikohan se Kuikan lavalla viime kesänä. Kyllä useammin voisin heitä kuunnella, mutta keikkailevat enemmän rannikolla.

Toisena orkesterina oli Jackpot ja tangokuningas Henri Stenroth. Yllätyin heidän esiintymisestään. En ollut kuullut heitä kuin pohjoisen lomalla Pipolassa Äkäslompolossa pian kruunamisensa jälkeen. Orkesteri kyllä oli toinen, muistaakseni Fantasia. Silloin "poika" ei ollut kovin vakuuttava. Hän on kehittynyt ja orkesterinsa kanssa esittivät hyvää tanssimusiikkia.

Kymmenen jälkeen oloni ei tuntunut yhtään hyvälle, päätäni särki. Otin pusakkani naulasta ja puin ylleni. Tango alkoi kuulua, mutta se ei enää tuntunut miltään. Kunnes lähelleni ilmaantui mies, joka kysyi olenko lähdössä pois vai haluanko tanssia. Jollekulle muulle olisin sanonut, että olen lähdössä. Hän on tangomies, jonka ihmisluonne ja tanssitaito sekä vientityyli saa minut tuntemaan itseni melkein tanssijaksi. On vain pitkä aika, kun viimeksi olemme yhdessä tanssineet. Muistijäljet särkevässä päässäni olivat himmenneet. Ehkä kesä palauttaa jäljet tunnistettaviksi.