Sunnuntaitanssit Kivistöllä 6.4.2008

Sunnuntai kului leväten ja lenkkeillen. Ehkä olisi voinut vielä hiihtääkin, mutta tuntui luontevammalta katsella heräävää kevättä ihan jalkapatikassa. Lenkiltä palatessani "pienet kellot" alkoivat soida. Koska Kari Piironen onkaan Kivistön työväentalolla. En tule katsoneeksi Kivistön ohjelmaa paitsi jos olen kyläreissulla viikonloppuna Jyväskylässä.

Lapin matkalla Riemuliiterillä viimeksi juttelin Piirosen vaimon kanssa Kivistön tulevasta illasta. Mikähän aikakone se on ihmisen päässä, joka sopivalla hetkellä alkaa heräillä. Samako kuin aamuisin herääminen hetki ennen kellonsoittoa. No, joka tapauksessa, matkalle lähtö tapahtui ja perillä olin niin, että ennätin ennen tanssien alkua juoda kahvit maukkaan päällystetyn voileivän kanssa. Siinä jutellessa tutun naapurikaupungin charmikkaan herran kanssa alkoivat valssit soida ja ilta alkoi niin, etten osannut edes aavistaa, mikä ilta oli tulossa.

Tässä tanssipaikassa väki on paikalla hyvissä ajoin eli alkuvalssilla ovat suunnilleen kaikki paikalla. Ja väkeähän oli. Kari Piironen on suosittu esiintyjä varsinkin varttuneemman väen tansseissa. Piirosella on Noiserin jälkeen ollut uusi orkesteri Caminito vuoden alusta lähtien. Tango Caminito on Eino Grönin 1975 äänittämä. Sitä en muista juuri nyt, mutta jostain etsin levyn. Kappale on samana vuonna äänitetty neljälle eri levylle. Voihan etsiminen tuottaa vaikeuksia.

Minulle kohtaaminen orkesterin kanssa oli ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen. Orkesteri esitti alussa 45 minuuttia ja 15 minuutin taukomusiikin jälkeen Piironen aloitti ja esitti kaksi täyttä 45 minuutin osuutta ja kolmannen noin puolituntia kestävän. Taukomusiikin oli orkesteri valinnut ja se oli hyvä.

Kappale valikoimat orkesterilla olivat laajat. Tavallista valssia oli useita kappaleita. Masurkka jäi tosin kuulematta. Toisen osuutensa lopussa soittivat jenkat ja myöhemmin illalla polkat. Hidasta valssia soitettiin kahdet parit ja mikä oli erittäin miellyttävää, ne toiset olivat viimeiset valssit. Siitä orkesteri saa monta plussaa täyden kympin päälle. Muutoinkin olin todella yllättynyt orkesterin esiintymisestä.

Rumpali lauloi hyvin paljon ja millä äänellä. Iloinen, reipas, kuuluva ääni ja mitkä hymyt. Ainoa mitä ihmettelin ja mikä minua hieman häiritsi, oli joka kappaleen lopussa voimakas, korostettu rumpujen ääni. En taida vieläkään olla tarpeeksi kuunnellut rumpalien erilaista kapuloiden käyttöä. Mieleeni siinä tuli edellisen illan Omegan Esarumpali, joka monissa kappaleissa käytti vispilöitä ja niillä tuli pehmeä ääni.

Tämä orkesteri kyllä silmin nähden nautti soittamisestaan ja ilo tarttuu silloin tanssijoihinkin. Kitaristi lauloi myös useita kappaleita ja ei käy moittiminen hänenkään ääntään. Ja ne kappaleet, mitä esitettiin, eivät olleet mitään liukuhihnamusiikkia. Miten orkesteri saakaan iloisen tunnelman koko tanssisaliin. Orkesterissa oli kosketinsoittaja, joka soitti myös haitaria.

Ainoa, mistä en anna täyttä kymppiä, olivat polkat. Ne olivat hyvin soitetut, kunnon polkat, mutta minä en pidä niin nopeista. Toinen ehkä oli vähän hitaampi ja siinä oli jotain kansantanssimaista taustaa. Tanssin ne tutussa hyvässä viennissä eli oikeastaan ei pitäisi valituksen ääntä minulta kuulua. Aina en saa edes tanssia polkkaa ja nyt oli kolmas ilta peräkkäin. Kun saa hyvää, niin toivoo vielä lisää... Kosketinsoittajan paikalle on tulossa tunnetun tanssiorkesterin soittaja, joten mitähän uutta orkesteri vielä saakin aikaan.

Kari Piironen, tangokuningas 1988, on edelleen voimakasääninen esiintyjä, joka ikään kuin ottaa tanssijat haltuunsa. Jokin syvä voima kumpuaa hänen äänessään ja täyttää lavan. Siinä orkesteri jää taustalle. Toivoin hänen vaimonsa kautta tangoa Punaiset lehdet ja ennen kappaleen alkua mainitsi, ettei ole esittänyt sitä kahteen vuoteen! Kummankohan muisti pettää... Joka tapauksessa sen hän esitti minun mielestäni ihan parhaiten.

Viikonlopun plus-plus-plus-biorytmien vallitessa ei ollut kohtalolla vaihtoehtoja. Ensimmäinen tunti sujui joka kappale tanssien. Tangojakin tuli minulle tänä viikonloppuna totuttuun tapaan. Kahdet tunnissa. Siispä taukomusiikkikin oli valittu siltä osin enemmän kuin hyvin. Kivistön työväentalolla on vuorotuntihaku. Niinpä naistenhaullakin koetin olla nopeana. Enkeleitäkin varmaan pilven päällä naurattaa, jos ennättävät katsella naistenhakua. Varsinkin ylhäältäpäin katsoen se kyllä näyttää hassulta. Naiset puikkelehtivat sinne ja tänne. Kun herrat palauttavat toisia naisia, niin toiset ovat vastaan menossa hakemaan, usein kyllä eri miehiä kuin niitä palauttavia, mutta välillä heidänkin käsipuoleensa tartutaan. Maltillisuudesta ei ole kyllä mitään tietoa.

Minulla oli kyllä todella kuuma, vaikka vaatekerrassa ei ollut paljon kangasta. Moni valitti kuumuudesta, vaikka katossa pyörivät jotkin laitteet. Ei ne saaneet ilmaa viilenemään. Lopummalla iltaa sitten lämpö tasaantui. Niinpä naistenhaulla jätin suosiolla väliin jotain, mutta en tangoja enkä sitä jenkkaa. Kun jenkalle sain tutun, jonka kanssa Lapinjenkka sujuu, niin tuntui taas pitkästä aikaa mukavalta vai onkokaan pitkäperjantaista pitkä aika...

Tällä kertaa tanssimaan oli saapunut tanssijoita, joita harvemmin olen nähnyt. Tosin Jyväskylän Viihdekeskuksessa he käyvät. Kaksi herraa jäi erityisesti mieleeni. Kummankin kanssa tuli tanssittua useampi kappale hakuvuorojen puitteissa. Toinen vei ihanan kevyellä pompulla oikeata humppaa ja sai askelvaihdoilla jalkani hetkeksi sotkeutumaan. Ja sitten kun haki tangolle, sanoi, että mietti uskaltaako… Sitäpä pohdimme kappaleiden välissä. Luulenpa, että jatkossa hakee mille vaan. Muisti kun ei ole aukoton, niin rumba tai cha-chaa sujui meiltä myös oikein hyvin ja jotain muutakin pyörähdeltiin.

Toinen herra oli myös Viihdekeskuksessa aiemmin tavattu ja joskus tanssittukin. Hänen kanssaan askeleet sujuivat hyvin. Monta muutakin mukavaa tanssiherraa kohtasin ja Kivistön aiempiin iltoihin tätä iltaa ei voinut verrata. Johtuiko omasta positiivisuudestani, biorytmeistä vai hyvistä tanssiherroista vai orkesterin musiikista, joka yllätti vai Piirosen äänestä vai kaikista näistä yhteensä, mutta tämän illan muistan keinutuolissakin tunturihuippuja kuistilta katsellen.