Jyväskylän Viihdekeskus 15.11.2008

Sade jatkui lauantaina, mutta ei estänyt ulkoilua aamupäivällä. Pakko oli saada raitista ilmaa. Keskimmäisen tyttöni kanssa reilu puolen tunnin lenkki sai pääni tuulettumaan ja pääsimme lähtemään kolmisin nuorimmaiseni luokse syömään. Hänellä on käden taitoja moneen asiaan ja ruoanlaitto ja tarjolle asettaminen ovat bravuurijuttujansa. Pitkä pöytä oli katettuna ja pöydän päässä koristeltu menulista tarjolle pantavista. Kovin usein emme ole yhtä aikaa ruokapöydässä. Minulla on ollut ilo saada mieleiset vävytkin. Ruokalevot ennätin ottaa ja vielä hieman avustaa nuorimmaisen joululahja-askarteluissa. Joskus kauan sitten itse olin samanlainen. Omin käsin tehtyjä joulumuistamisia oli mukava antaa lahjaksi.

Vielä Viihdekeskukseen ajaessani satoi vettä, mutta toisin oli muutaman tunnin päästä lähtiessäni tansseista. En ole tainnut koskaan kehua tämän tanssipaikan henkilökuntaa. Hyvin ystävällistä porukkaa lipun myynnistä alkaen ja varsinkin vaatesäilytyksen tytöt olen kiitellyt erityispalvelusta.

Ilta alkoi kello 20 levymusiikilla ja alkuvalssille haki tuttu herra. Siitä menin istumaan penkkiin, kun paikalla olleista vähistä herroista ei kukaan näyttänyt siltä, että ehkä hakisi. Naisia oli jo jonkun verran paikalla. Siihenpä viereeni tupsahti herra, jota olinkin toivonut tapaavani. Pienen hetken ennätimme jutella, kun hän jatkoi matkaa esiintymisvaatteiden vaihtoon. Toivotteli lähtiessään tervetulleeksi heidän konserttiinsa seuraavana päivä samaan paikkaan.

Kun Finlanders ei kovin usein ole esiintymässä meidän kulmilla, niin en ollut lukenut heidän tietojaan netistä. Jo syksystä asti on ollut heidän sivuillaan mahdollista esittää toivomuksia esitettävistä kappaleista eli tanssi-illassa viikottain esitetään jokin toivottu kappale. Palvelua se on sekin tanssijoille.

Pian orkesteri aloittikin soittamisen ja taitavia he ovat edelleen. Mihinkäs se asia muuttuisi. Oma tyylinsä heillä on esittää musiikkia. Tanssipaikoilla toiset pitävät, toiset eivät, jotkut jopa jumaloivat. Niinhän ne mielipiteet jakautuvat joka orkesterin kohdalla eikä kyse ole soittotaidosta vaan siitä miten kukin kokee eri musiikkityylit sovitettuina omiin tanssilajitoiveisiinsa ja omiin tanssitaitoihinsa.

Itse pidän monipuolisesta musiikista, niin että eri tanssilajit ovat tasapuolisesti esitettyinä. En pidä siitä, että orkesteri omistautuu johonkin suuntaan enemmän. Paitsi tangot! Kun joskus saisin tanssia tangoja koko illan! Onhan niitä tanssipaikoilla yölintumaisia yms soittajia. Jokainen voi itse valita, mitä orkesteria kuuntelee. Kaikille riittänee kuulijoita.

Finkut ovat omassa sarjassaan hyviä. Itse pidän enemmän tanssia perinteisemmällä tavalla esitettyjä tanssikappaleita. Mutta niin harvoin nykyisin olen kuulolla Finkku-illoissa, että mielelläni olin paikalla. Mukava on välillä katsella ihan läheltä soittajia ja varsinkin jo vuosia sitten Omegasta siirtynyttä Tomia. Tulikin mieleeni, hän ei tainnutkaan nyt esittää joitakin aiemmin esittämiään kappaleita. Tai sitten olin tauolla kahviossa ja en kuullut. Tai – ehkä ohjelmistoa on uusittu, kansan pyynnöstäkö. Sen sijaan kuluvan vuoden tangon sanoitus- ja sävellyskilpailun voittaneen kappaleen, En kasvojas nää, esitti sen tekijä eli Aarne Hartelin. Hyvin kaunis kappale.

Viihdekeskuksessa on vuorotuntihaku, mikä sujuu niin siististi kuin se voi sujua. Herrat ovat hyvin haettavissa, mutta naiset työntyvät keskelle lattiaa. Heidän takanaan jää reilusti tyhjää tilaa. Jotkut herrat hakevat sieltä takakautta. Niin, naisia oli kyllä paljon. Poikkeuksellinen tanssi-ilta kaikkiaan. Linja-autolla oli tullut väkeä Kuopiosta asti ja omine kyyteineen mm. Järvenpäästä ja Pohjanmaaltakin asti. Lisäksi paikallinen tanssiseura oli pitänyt pikkujouluaan ja se väki jäi paikalle.

Tuttuja ja ulkonäkötuttuja oli paljon. Miestenhaulla minua ei kovasti haettu, sillä eturivin rynnistys miehiä kohti ei sopinut minulle. Odottelin takana, jos joku sattui löytämään. Naistenvuorolla muutamia tuttuja hain, mutta monet kappaleet jäivät väliin. Yksi uusi tanssinettibongaus tuli. Tiesin herran olevan paikalla, mutta en tunnistanut. Hän toisaalta oli tiennyt minut jo aiemmin. Mukavasti tanssiva paikallinen herra hän oli. Kaikki herrat joiden kanssa tanssin, osasivat viedä hyvin. Ehkä näissä tansseissa käykin vain hyvin tanssivat herrat.

Kaunis muisto jäi tanssista lännestä tulleen herran kanssa. Hän sisäistää elämän ja tanssin kauneuden ja sen kuvaaminen sanallisessa muodossa oli aiemmin meidän kaikkien luettavissa. Ikävää, ettei hän enää kirjoittele julkisesti. Mutta tanssimalla hän saa aikaan parissaan kemiallisia muutoksia ja lähes sulautumisen ja sulamisen maailman kaikkeuteen. Silloin kaksi on yksi. Sellaisesta tanssista en haluaisi herätä.

Illan aikana oli alkanut lumisade ja lunta oli pois lähtiessäni varmaan joku sentti. Viihdekeskus sijaitsee ylempänä kuin varsinainen kaupunki, jossa lumet olivat lähes sulaneet. Sitten taas kun ajoin kaupungin läpi tyttäreni luokse, oli silläkin mäellä kaikki lumen peitossa. Olipa hyvä, etten tarvinnut ajaa pitkää matkaa kotiin sillä kelillä.