08.06.2011 Kuikan lavalla

Kesän ensimmäiset keskiviikkotanssit ja samalla perinteisesti naistentanssit olivat keskiviikkona. Sää oli mitä parhain, oikea kesäpäivä ja lämmintä riitti. Hyvissä ajoin paikalle jouduin, mutta jo oli jonoa pitkälti. Lähes tunnin ajan aloituksesta näytti, ettei jono lopukaan. Aina vain tuli lisää väkeä. Sen näki tanssilattialle.

Sinitaivas aloittikin heti kahdeksalta.  On se niin tasainen varmaa heidän soitantansa. Kaikki on kohdallaan, niin rytmit kuin tempot, tanssilajien mukaan. Porukassa näytti olevan lisänä “kesäpoikakin” tahteja antamassa.

Naistentanssit luovat ihan oman tunnelmansa. Aluksi ei ollut tungosta, kun väki jonotteli lipunmyynnissä. Sainkin haettua ihan hyvin herroja. En nyt joka kappaleelle, mutta monille. Hyvin olivat herrat tanssitaitoisia. Niinpä mukavia tansseja oli monia, joskin pienen alavireen toi se, kun en polkalle ehtinyt hakea ketään. Mitenhän olinkaan niin hidas  Kun olin vielä tilannut soittajien näyttelemän bravuurinumeron - pois mummot ja vaarit alta, tie näyttää kapealta. No, on se ihan kuunneltavakin, minun mummonkin ja niin leppoisa rytmi, niin kuin polkassa pitää olla, että ehtii nauttimaan menosta. 

Viikolla olevista tansseista minun on jouduttava nukkumaan ajoissa, joten ennen kahtatoista olin menossa autolleni. Siinä sitten huomasin, että punaisella autolla oli yritetty “hinata” minun autonikin liikkeelle. Ei kovin hyvännäköinen ollut painauma jonkin matkaa takana kyljessä. Kun tyttäreni ja miehensä kanssa tutkimme, miten tilanne on mennyt, niin ensin kuljettaja oli varmaan huomannut, että tökkäsi johonkin peruuttaessaan ja kai yrittänyt uudelleen, kun kohtaamispaikka siirtyi taaksepäin ja siihen sitten jäikin isompi jälki ja punaista maalia. Ei sitten ollutkaan muistanut jättää mitään tietoa paikalle. Mutta ehkä asia vaivaa häntä jonkin aikaa, ehkä. Minua “vaivaa” sen verran, että ensi kerran ko. paikassa katselen punaiset autot, onko jossain sopivalla kohdalla muuta väriä…