29.07.2012 Haikan lavalla

Kyllä ennätin miettiä tätä tanssipaikkaa läsnäoloaikanani. Tämä matkani oli kolmas kerta - ehkä viimeinen. Niin paljon kuin pidän tästä yhdestä kauneimmasta kesälavasta ja Voimaorkesteri vetää minua paikalle. Tanssilava on todella niin sisäänlämpiävä paikka, että vihdoin uskon. Ei auta, että Voima soittelee mieleisesti ja hyviä solisteja on koko kesän paikalla niin kuin nyt Marko Lämsä.

Menin vähän myöhään sisälle tanssipaikalle. Kyläpaikassa kävin ensin menomatkalla. Erityistä tarkkaavaisuutta oli ajaminen, jo yksin Jämsän keskustan kiemuroissa pitkäaikaisen tietyön takia ja Orivedellä kova sadekuuro kesti 10-15 minuuttia, jolloin pyyhkijät juuri ja juuri riittivät ja vauhti oli matelevaa. Jonot olivat molempiin suuntiin. Tällä kertaa osuin perille eksymättä. Olin kyllä tasan kello viisi parkkipaikassa, mutta vaatteiden vaihto vei aikaa, joten alkuun en joutunut.

Tanssien alku erehdytti hetkeksi uskomaan erilaista tanssi-iltaa kuin aiemmin. Humpalle haki ulkonäkötuttu pitkä mies, joka oli minua mm. Rönnin lavalla tanssittanut.  Heti perään tuli hidas valssi Lumous (Fascination). Basisti Pete oli tainnut huomata tuloni paikalle. Hänellä on taito ilahduttaa minua musiikillaan. Kisarannasta tuttu tumma mies haki lattareille, joita hän tanssii mielellään. Vientinsä on kyllä niin persoonallista, ettei seurantani kovin kaksista ole. Toinen kappale oli oudosti esitetty. Piti ihan katsoa kuka sitä lavalta laulaa. Tilapäisherra hän oli. Ollut vai edelleenkin Tapani Kansan orkesterissa. Soittaminen taisi mennä Voiman kanssa tyydyttävästi, mutta laulu ja musiikki olivat kyllä eri tahdeissa. Tanssiminen olikin keskittymistä.  

Ekatunnin aikana haki vieras laiha mies foksille ja ennätti kertoa, että tyttönsä oli 15 v iässä ollut Jyväskylässä SM-lajikisoissa mitaleilla ja nykyään keilaa niin kuin hän itsekin myös SM-tasolla. Että semmoinen tapaus.

Sitten taukomusiikin aikana, olin jo käynyt kahvilla ja muurinpohjaletun syömässä, tuli lähikaupingin tuttu herra hakemaan salsalle. Erikoista vienti oli, kai monilla kursseilla hän oli kurssitettu. Sanoikin lopussa, että puristin kädestä. Niinpä niin, tanssin alussa sanoin, että osaan hieman enemmän kuin perusaskeleet. Kummemmista kiemuroista ei ollut puhetta, mutta niitä hänen teki mieli viedä…Eipä kumma, että käsiotteeni oli pitäväsad Siinäpä oli tanssini.

Toisen tunnin istuin ja ihmettelin pääkoppaani. Kolmas tunti oli sitten naisille. Ihan lopulla hain tangolle herraa, jonka näin tanssivan aiemmin puhtaasti jiveä. Hän olisi mallikappale jalkatyöskentelystä. Täysi erehdys oli hakuni. Hän kertoi harrastavansa oikeaa kilpatanssia alemmissa sarjoissa ja sanoi, ettei osaa viedä hyvin lavatangoa… Sanoin jotain siihen. Ei ollut lavatangon pehmeys mukana. Päästiin loppuun saakka, vaikka pitkiltä tuntuivat muutamat minuutit. 
 
Paikalla oli kyllä ihan oikea kilpatanssiherra lavatanssiystävänsä kanssa. Nyt pari oli tiiviisti yhdessä. Edellisellä kerralla olivat välillä erillään tanssimassa ja sain tanssia Haikan lavan parhaat tanssini hänen kanssaan. Ei kilpatanssitausta haitannut tavallista lavatanssia. Toiset osaavat…

Naistenhaun levymusiikin aikana sain järkeni valo hieman syttymään - osasin lähteä kotiin. Pihalla sain illan lavakomistuksista kuvat - itseni kanssakin ja onnistuivatkin vielä. Olin ottanut mummolinssin taskuuni.

Tämä kesän kaunein ilta oli mielestäni paluumatkalla. Tyynet veet ympärillä, jos sisälläni ei kovin tyyntä ollutkaan. Aurinko laski niin verenpunaisena, että varmaan on kauan kun sellaisen olen nähnyt. Utuista oli tien ympärillä, sillä höyryä nousi vieläkin sateen jäljiltä ja ilman viiletessä vesistä noussut lämmin ilma sai aikaan harsovaipan.