Pesäkallio

Iltapäivän reilut kolme tuntia kestäneet bw-harjoitukset Kouvolassa ja ajomatka Lahteen eivät ennättäneet palauttaa jalkojani lepotilaan. Onneksi sai rauhassa ajella tietä, jota en vielä ennen ollut kulkenut. Ja tuurilla Lahden kaupungin läpi ajaen onnistuin pääsemään ilman eksymistä vanhalle Lahden tielle.

Pesäkalliolla on minusta aina ollut parasta lattia. Kaikki muu onkin vaihdellut. Nyt tuntui, että oli muutakin hyvää. Kun Tommys alkoi esiintyä, jouduin muuttamaan heti ennakkoasennettani, kun vanhoillisena suhtaudun varauksin moniin asioihin. Nyt olin ensimmäistä kertaa kuuntelemassa Charlesin uutta orkesteria ja tuntui hyvältä todeta, että orkesteri sopii minun top-listalleni. Musiikki ja kappalevalinnat ynnä lauluosuudet olivat mieleisiä. Siinä on oikea tanssiorkesteri, joka osaa ottaa yleisönsä iloisilla ilmeillä ja hymyllä ja soittimiin kuuluu myös hanuri. Charlesin kappaleet olivat tuttuja ja olenkin aina pitänyt niistä – ja hänen ihanasta hymystään.

Tanssiväki oli sitten poikkeus siitä mitä olen aikaisemmin, harvoilla käynneilläni todennut. Keski-ikä oli alhaisempi ja aika vähän oli paikalla vanhempaa vakiojoukkoa. Näytti siltä, että kyllä orkesteri ainakin nyt valitsi kuulijansa. Naisia oli tavanomaiseen tapaan enemmän ja alkuillasta ja puolilta öin sopi tanssimaan väljästi eikä nyt ihmeruuhkaa ollut missään vaiheessa. Ylätasenteella oli tilaa, ken sinne halusi. Kaikki musiikki mitä esitettiin oli mukavaa tanssimusiikkia, myös taukojen levymusiikki paitsi – lähes tapponopeat polkat. Polkan nopeudestakin on mielipiteitä ollut, mutta mielestäni polkka ei saa olla nopeuskilpailu. En muista missään nopeampia polkkia tanssineeni. Tanssin iloa siinä ei voi tuntea, pikemminkin suorituspaineita. Kiitos tutulle viejälle, jonka jalat ja vienti riittivät vauhtiin ja vielä persoonallisilla versioilla.

Etukäteissuunnitelmissani liikunnan piti riittää tälle viikonlopulle, mutta toisin kävi. Yön levon jälkeen pieni pakkassää aamulla sai helposti muuttamaan mieleni.