Ilveskasinolla Omega ja Markus Sextet

Tanssimatkoihin yhdistän "siviiliasioita" tai päinvastoin. Nyt se oli niin, että kerran kesässä käynti Ilveskasinolle ja paikan paras esiintyjäilta olivat valintoina. Lauantain aikaan menomatkalla kyläkäynti puolimatkassa ja välillä vielä äitiäni katsomassa hoitopaikassa. Kyllä toivon omalla kohdallani, että seisovilta jaloilta lähtö taivaan tansseihin tapahtuisi.

Jos keskiviikkoiltana olin ollut parhaissa mahdollisissa tansseissa, samaa jatkui nytkin. Kaikki neljä orkesteria, niin Varjokuva ja Fernet kuin Markus Sextet ja Omega, kaikki erilaisia, mutta yhteinen ominaisuus ja taito, esittää mielestäni oikeaa tanssimusiikkia.

Ilveskasinon tanssit alkavat klo 20 ja kestävät klo 1.30 saakka. Mutta miten vähän väkeä alussa ja sitten klo 22 seutuun tupa täynnä. Mietin usein, mitä ihmiset tekevät siihen saakka ja miksi ei tulla heti alkuun, jolloin on tilaa ja orkesterit kyllä esittävät parastaan. Ei ole moitteensijaa musiikissa. Moni kehui nimenomaan Markus Sextetiä, koska eivät olleet tavanneet aiemmin. Vain eräs musiikista leipänsä saava tanssituttu herra ei pitänyt tyylistä. Toisaalta polkkatuttujen mielestä polkat olivat tarpeeksi ripeät. Minusta taas hieman liian nopeat. Polkan tosin tanssii, tulipa se nyt millä tahdilla tahansa, sillä sehän on tanssi-illan helmi. Joku tempo vain on jaloilleni miellyttävä.
Niin ja minulle kerrottiin etukäteen, että orkesterit soittavat polkat ja masurkat toisen setin ja kolmannen setin lopussa ennen Eija Kantolan osuutta. Toiveet ovat kantaneet hedelmää, ettei polkkia jätetä puoliyön soitoiksi. Sopivat oikein hyvin alkuillan settien loppuun ja tässäkin tapauksessa ajoitus oli hyvä. Aloitus toisen setin lopussa, koska silloin oli jo väkeä paikalla. Niin, tämä on kuin Pekkaniskan Poikien valotaulu. Tietää milloin tulee, jos käytäntö olisi kaikilla orkestereilla sama. Ei olisi ainakaan jäähdyttelemässä tai juomatauolla.

Omegan soittajat ovat sitten kai sopeutuneet uuteen kosketinsoittajaansa ja päinvastoin, mutta minä kaipaan vieläkin Tomia siihen paikalleen. Aika kulkee ja muutokset ovat tie uuteen. Kaipa tulee aika, että silmäni hyväksyvät Tomin Finkkurivistössä sitten elokuusta alkaen.
Eija Kantolasta täytyy sanoa eikä ole vaikeaa - hän on kaikkien aikojen tangokuningatar. Muistan aina erään tanssikesäkiertuematkani tangomarkkinoille mennessäni. Eräs herra kehui Eijan glamouria hyvin vuolain sanoin. Siitä asti olen katsellut ja kuunnellut häntä erityisen herkällä korvalla ja oikea oli sana. On ilo olla läsnä, siellä missä hän esiintyy.

Tanssiväkeä oli siis runsaasti ja varsinkin naisia ja varsinkin nuoria naisia. Joukossa oli hyviä tanssijoita sekä miehissä että naisissa. Tanssiinhaut kohdistuivat vain aika paljon heillä keskenään. Onneksi muutakin tanssitaitoista väkeä oli paikalla jopa ihan tuntemattomia. Ja illan paras kohteliaisuus oli  fusku/jive/bugissa - pressisi on hyvä. Joku toinen ilmaisi samansuuntaisesti - kättäsi ei tarvitse etsiä.

Polkan sain tanssia tutun hyvän viejän kanssa ja masurkallekin haki tuttu herra, joka omien sanojensa mukaan ei ole innokas, mutta tanssii, kun on synti olla tanssimatta, jos osaa.. Oli joku tanssituttunsa sanonut ja olen samaa mieltä. Kerran illassa soitettava laji ja osaajia ei kuitenkaan ole kovin paljon. Voihan tietysti olla, etteivät kaikki pidä kaikista lajeista, mutta en jättäisi itse väliin, jos vain tanssimaan pääsen. Itäisestä Suomesta olevan tutun pinssiherran kanssa oli mukavat kappaleet sekä samba että chachaa täysin omilla askelilla oli menoa, josta ei puuttunut mitään. Jos minulta jalat etenevässä tyylissä olivat mennä solmuun, niin Eija Kantolalla oli hymyhuulilla laulaessaan menoa katsoessaan. Tanssimisen syvillisimmän idean on tämä herra omaksunut. Tanssin pitää olla hauskaa.

Naisten tunti oli sekamelska parhaasta päästä. Monta kappaletta en hakenut. En kertakaikkiaan ehtinyt mukaan tilanteeseen. Siksi päätinkin tunnin lopulla hakea häntä, jonka kanssa kerran ennen olen tanssinut tangon. Nyt en tiennyt, että tango tulee, sillä suoritin herrojen selän takaa haun ennen uuden kappaleen alkua vai vaihtuiko siinä orkesteri ? - en muista enää. Mutta paremmin en olisi voinut valita. Aivan uskomaton vienti, jalkojen sopeutuminen askeliin, vartalot kuin yhtä ja lopussa kiitokseni hyvästä viennistä. Ja vastaus, että niin oli vietäväkin. Tango on laji, jossa muutaman askeleen jälkeen tietää, mitä on tulossa. Tangosielun tuntee siinä heti.

Kotimatkalle sitten vähän ennen loppua, sillä matkaa oli taas edessä. Kuun loiste taas koko ajan, mutta nyt oli leveä tie ja monin kohdin valaistu. Nopeusrajoitukset ja poliisitolpat ohjaamassa vauhtia. Mietin mikähän voittaisi tämän tanssimatkailun, mutta juuri nyt en keksi muuta.