17.08.2012 Krouvin lavalla

Toisen kerran tänä kesänä ajelin viljapeltojen keskellä olevalle tanssipaikalle. Paikalla on erityispiirteensä muunkin toiminnan suhteen. Päijänteen itäpuolen kunnostettu tie on kuin junaradalla olisi. Ennättää hyvin katsella maisemia ja ajatellakin kaikenlaista.

Valintani tälle matkalle olivat tietysti orkesterit. Hyvin esitetty musiikki on tärkeää minulle ja sen takaavat orkesterit Hurma ja Väriloiste. Saavuin perillä jo vaille kahdeksan ja paikalla oli vain kourallinen ihmisiä järjestyshenkilökunnan lisäksi. Heitä on paikalla runsaasti, koska juomakulttuurikin on osa talon tarjontaa.

Tulihan sitä väkeä illan mittaan, mutta kyllä pariskunnat olivat enemmistönä. Heissäkin suurin osa oli varttuneempaa tavanomaista tanssikansaa. Olihan paikalla muutamia hyvin tanssiviakin pareja ja oli myös yksin tulleissa herroissa ja daameissa. 

Kumpikin orkesteri esitti tanssimusiikkia, josta pidän. Toinen juttu oli, miten herrojen haut kohdistuvat. Tuttuja ei juuri ollut, mutta onneksi ne harvat  hieman pitivät huolta hakemisestani. Vain jokunen vieras herra haki tanssimaan. Onneksi eräs herra haki tangoille, joita taisimme tanssia useamman. Mukava oli tavata kaksi tuttua pariskuntaa. Naisten hakuvuorolla en tainnut saada paljonkaan aikaan. Jotenkin silloin haluan valita kohteen itselleni sopivaksi tanssiliikuntaan.

Loppuun asti en jaksanut olla, vaikka kumpaakin soittokuntaa mielelläni kuuntelen. Kun tanssiminen ei tälle illalle mitään ihmeellistä ollut, muutamia kappaleita lukuun ottamatta, niin kotimatkalla taas kerran mietin, mitä tämä minun tansseissa käynti oikein on. En taida saada selvää itsestäni.