27.09.2004

Syyslomani Lapissa alkoi sääennusteiden mukaan sateilla ja sitä se olikin. Joka päivä, enemmän tai vähemmän ja silti vain yksi päivä jäi väliin, ettei tunturiin voinut lähteä. Mielessä häivähti vastaavan ajankohdan loma Luostolla viime syksynä. Täysin päinvastainen sää. Olosuhteista on vain löydettävä kaikki positiivinen, vaikka siitä että aamusta odottelee josko sade lakkaa ja voi lähteä ulos.

Matkani alkoi perjantaina puolilta päivin ja etappina kuten ennenkin, pohjoisen matkoilla, Oulu. Uskomaton kun olen, niin taas kerran toteamaan, että tanssiravintola Foxiassa ei ainakaan Oulun seudun tanssikulttuuri kukoista. Luinko jostain, että Oulu on Suomen 6. suurin kaupunki. Luulisi arkipäivällekin löytyvän tanssipaikan, jossa käydään vai onko niin, että tanssinharrastajat vain treenaavat viikolla ja käyvät sitten lauantaisin jossain lavoilla tms. Joka tapauksessa, Oulun sivuutan seuraavalla pohjoiseen menomatkallani. Paluu onkin ollut aina eri juttu. Siinä on ollut vivahteita ja nyt Elisan tapaaminen oli parasta.

Yllästunturin Äkäslompolossa ovat erinomaiset niin vaellus- kuin hiihtoreititkin ja voihan suunnistaa myös omilla taidoillaan kenellä niitä on. Minä tarvitsen selkeät reitit ja kartankin ja välillä tuntuu, ettei ole ihan varma missä on Koska sade ei ollut yhtämittaista, pystyi olemaan tunturissa useamman tunnin, kun valitsi hetken milloin lähti. Kertaakaan en kastunut. Tuuli oli voimakasta ja yhtenä päivänä sakea sumu ja merkityn polun ylhäällä tunturissa erotti juuri ja juuri. Näkyvyys oli muutamia metrejä. Karhuja ei näkynyt, mutta muita pienempiä oli polkujen varsilla. Kerrottiin että ruska jää tulematta, kun on satanut ja pientä pakkasta ei ole ollut. Ylhäällä tunturissa oli kyllä paikka paikoin ihan viime vuotisen maaruskan upeus. Lehtipuiden värit olivat haaleat. Noin 10 astetta oli lämpötila ja sopiva liikkumiseen. Laavuilla tapaa muita kulkijoita ja ihmiset tervehtii vastaantulijoita. Välitön tunnelma on osa pohjoisen elämäntapaa, joka tarttuu meihin lomalaisiinkin.

Tanssien suhteen viikko 39 ei ole hyvä, jos haluaa tanssia Riemuliiterillä. Sitä en tiennyt ja viimeiset tanssit olivatkin menoiltana. Yöjuoksu-niminen pohjoisen 3-miehinen orkesteri soittaa todella erinomaista tanssimusiikkia. Muiden päivien osalta oli tyydyttävä ravintolamaisiin tansseihin. Ei tosin mikään huono vaihtoehto ollut Äkäshotellin tanssit, jossa alkuviikosta soitti samainen orkesteri. Tanssitilaa on runsaasti ravintolan tansseiksi. Avaruus ja korkeus tiloissa ei tuo ahdasta tunnelmaa ja ilmanvaihtokin pelaa. Ja mikä parasta, jossain uskottiin, ettei lattialle tarvitse laittaa mitään liukasteita. Sunnuntai-iltana oli jauhokerros, jossa meni liukuna ja kysyinkin kuka heillä vastaa lattian kunnosta. Lipunmyynnissä ollut viehättävä ja kohtelias nainen raportoi eteenpäin ja seuraavana iltana minulle ilmoitettiin, ettei tänään laiteta mitään lattialle eikä muuten seuraavinakaan iltoina ollut. Lattia oli hyvä ilmankin.

Pinssejä ei ole tarpeen etsiä näillä matkoilla eikä muistakaan, joten säikähdin ja en ollut uskoa korviani, kun ulkonäöltä tutun pariskunnan herra tanssitti ja mainitsi nikkini. Kiitos vaan Tanssipoikanen kahden illan tanssikappaleista. Että joku voi viedäkin oikean humpan niin kevyesti ja olet harvoja herroja, jonka käteen voi nojata kunnolla tanssiessa. Olenkin vuosien mittaan ihaillut tanssianne varsinkin samba kuvioineen on kaunista katseltavaa. Mukava kun ilmaisit palstalaisuutesi.

Ylläksen Kaivohuone oli ihan kämppäni vieressä ja ruoka siellä on hyvää ja tanssitilakin (kivi?laatta?jokin?lattia) isohko. Mutta kun keskiviikkoiltana Anne Mattila esiintyi, oli kuin olisi ollut yleisessä saunassa. Miestä ja naista kylkikyljessä ja kuuma. Ja kuin toistoa eiliselle, teimme tutustumismatkan Leville seuraavana iltana. Ensin Sirkantähteen, naistentanssit ja Unelmavävyt ja onnettoman kokoinen lattia, johon oli kaadettu matoksi karkeaksi jauhetut kahvin porot. Ei ollut Unelmapoikienkaan ilmeet auvoisat. Päävävy kyllä lauloi antaumuksella, mutta paikan luonne ei suone samaa tunnelmaa kuin kunnon lavoilla. Siis vajaa tunti tätä. Seuraavaksi Levihotellille ja Anne Mattila. Laajennettu hotelli todella täynnä. Pitkien baaritiskien ja ravintolapöytien väli täynnä ihmisiä. Liikkuminen vaikeaa ja tanssilattialle kun pääsi sama tilanne. Yhden setin aika tätä iloa. Mietittiin, etteikö nyt tanssimaan sovi missään ja kuulimme, että Kari Tapio on Hulluporo Areenalla. Siinä oli ihan tanssipaikaksi kelpaava paikka. Suurehko lattia. Paljon istumapaikkoja ja pöytiä. Katto korkealla ja niin oli esiintymislavakin. Ja Kari Tapio oli parhaimmillaan. Eipä ymmärtänyt suoraan sinne mennä.

Viimeinen ilta ja naapurissa, Ylläksen Kaivohuone, Lumipallo-orkesteri ja kunkku. Äkäshotellilla oli torstaina alkanut talon 30 v juhlat: Yesterday, jossa rentoa menoa 70-luvun tyyliin ja esiintymässä Pointers, Kaseva, Pepe Willberg ja Taiska. Ystävällinen lipunmyyjä kertoi mitä oli torstai-ilta ollut: ei taida olla sinulle sopivaa tanssimusiikkia. Kiitin rehellisyydestä ja siis Pipolaan (Ylläksen Kaivohuone) toivoen, ettei olisi Anne Mattila-tungosta. Ja ei ollut, väki oli mennyt hotellille ja oikea tanssiväki tuli kunkkua kuulemaan. Lomaviikon paras ilta, sopivan väljää, hyvä musiikki, hyviä tanssijoita ja koko ilta mukavaa. Koko viikon parhaimmin ja taitavimmin viedyt jivet ja chachaat sain tanssia usempaan kertaan ja kerrankin askeleet ja opit kohtasivat. Kiitos kilpailukokemusta ja tanssinohjaaja koulutusta saaneelle herralle Seinäjoelta. Lumipallo soitti kaikkea polkat mukaan lukien ja tilaa oli, kun meitä oli kaksi paria tanssimassa polkkaa. Kiitokset tanssien osalta ja tunturikiipeilyjenkin osalta menköön perille kahdelle manselaiselle herralle, joista toinen ainakin aikoo lukea palstaa. Erityisesti toiselle teistä kiitokset persoonallisesti viedyistä tangoista.

Jotain jää itsestä Lappiin ja tuntureille. Kun aloitin paluumatkan, en voinut aukaista radiota tai kuunnella nauhoja. Vain auton ääni ja hiljaisuus ympärillä. Katse seurasi ohivilahtavia maisemia. Värikästä oli. Oulua lähestyessä oli pakko keskittyä. Sain Elisalta hyvät ajo-ohjeet ja eksymättä osasin hänen luokseen.

Voiko parempaa olla kuin matkalaiselle ruokaa ja juomaa ja koti käyttöön. Kukaan ei arvaa mistä juteltiin. Vaikka välillä ihan arjesta, niin ei kun kohta yhteiseen harrastukseemme tanssiin. Minähän olen tanssihullu, ihan maksava jäsen, mutta kun Elisakin tuntui siltä. Aika sujahti ja matkalle Hietasaareen.

Toivoin näkeväni Pennun, saisin onnitella ja halata, Akun,Viivin, Kurpin ehkä muitakin. En ollut käynyt siellä ennen. Oikein hyvät puitteet. Oikea tanssipaikka. Ja oikea orkesteri Lumipallo. Täytän kai jo fanin mitat. Siellä oli ihan nirppanurkkakin, mutta en huomannut, että siellä olisi oltu. Kun kerran tapaa jonkun, niin minä voin autuaasti unohtaa minkä näköinen tai muistan jotain väärin. Muistin Akun pienemmäksi, mutta halaus oli iso. Kiitos alkuvalssista. Minun tiukoille kuvioille opittu chachaa ei oikein synkannut Sinun taitaviin ja luoviin askeliisi, mutta onneksi hymy pelastaa kompurointitilanteet. Viivi, katse bong, sinulla oli kaunis hame ja kiitos Jonna, yhteisestä juttuaiheesta. Toivottavasti kaikki meni hyvin. Kurppi ja Pentu ovatkin olleet maailmaa katsomassa.

Naisia oli enemmän kuin miehiä, ihan normaalia tanssipaikoilla. Tutut hakee tuttuja. Elisa tyrkytteli minua eturiviin, mutta tuntui paremmalta katsella vähän taaempaa. Elisan ihana ystävä tanssitteli minua ja muitakin. Elisa lie tuttujaan kehoitellut hakemaan minua, kun muutama vieras herra löysi minut takarivistäkin. Elämäni ensimmäinen polkka humpahtavalla askelella tuli tanssittua, kun musiikki alkoi kuulua, silloin olen eturivissä. Mitähän tästäkin oppii Herra tanssi varman innokkaalla askeleella ja hymyili kauniisti. Voiko siinä sanoa, että tähän on toisenkinlainen askel ja sitä voisi opiskella. Olen usein sanonut, että ei ole väliä kumpi osaa polkan hyvin, sillä huonompi tulee vaistomaisesti mukana. Miten sitä muuten oppii kuin tanssimalla. Yritin kyllä polkan askelta kierroksen verran, mutta luovutin ja sitten humpattiin ja hymyiltiin toisillemme. Ihan alkuillasta haki herra joka näytti tutulta ja taas tuli huono olo. Mikä siinä on, ettei muista. No, Irtojätkähän hän oli. Jenkkapirtillä tanssittiin viime kesänä. Hän pelasti tanssillisesti iltani nyt. Mukava tanssia tangoa, joka on kummallekin erityisasemassa, buggia, joka sujuu kuin ajatus yhteistyönä ja muitakin tansseja.

Ajelin Elisan kotiin, joka oli tyhjänä yksityiskäyttööni ja vaikka minua odotti pehmeä peti ja mahdollisuus lähteä päivänvalossa ja voimissani ajamaan kotiin, niin siitä läksin heti ajamaan etelään. Monta kertaa jouduin pysähtymään ennen kuin matka loppui. Järki ei toimi aina kunnolla ja ehkä ajatuksia jäi niin paljon Lappiin, että tekee tyhmiä ratkaisuja.

Luonnossa voi liikkua missä tahansa, mutta jotain taikaa Lapissa ja tuntureissa on ja sen haluaa kokea. Tanssiminen on sivuseikka, mutta kaikki yhdessä puhdistaa sielun ja kropan ja antaa ajatuksen levätä.