25.06.2011 Virtain Hiekkarannalla

Olin jo ajellut Suomen maanteitä juhannuksen tiimoilta kahtena päivänä muissa merkeissä kuin tanssimatkoja. Olisi pitänyt ymmärtää levähtää, mutta….

Niinpä Juhannuspäivän iltana olin sitten Virtain Hiekkarannalla, paikassa, jossa edellisenä kesänä olin käynyt kahdeksan kertaa ja jopa viihtynyt. Illan esiintyjät olivat nyt runsaat. Seppo Tammilehto ja Punainen Kitara, KinoJake ja Saija Varjus New Harlemin kanssa. Illan juonsi Mika Sundqvist. Hän esitteli kunkin orkesterin heidän tullessaan lavalle. Se oli hyvä. Kun orkesteri esittelee useimmiten osuuksiensa lopulla itsensä, en juuri ole saanut selvää heidän nimistään tai kuka soittaa mitäkin. Ulkolavallakin piti jonkun esiintyä. Se jäi näkemättä niin kuin myös Saija Varjus.

Juhannus oli saanut ihmisiä liikkeelle. Oikeastaan ne kaksi tuntia, mitkä olin paikalla, olivat kuin unta. Se hälinä, jopa meteli, ihmisten liikkumiset, tungos, se sai oloni tukalaksi. Muutamia kappaleita tanssin. Ihan hyviä, ei sen puolesta mitään. Kuuntelin lavaesiintyjiä. Musiikit soivat lähes poikkeuksetta kaikilla kovilla. Kuin olisin ollut jossain rokkikonsertissa (en tosin ole ollut koskaan…). Vettäkin oli satanut ja satoi pitkin iltaa. Paikoitusalueella sai etsiä kuivaa paikkaa, etteivät kengät olisi uponneet pehmeään maahan. Kymmeneltä tuli tunne, ettei pääni kestää yhtään enempää. Sosiaalinen ymmärrykseni oli liian vähäistä. Tuli turvallinen olo, kun pääsin auton sisälle hiljaisuuteen ja kotimatkalle.