13.11.2010 Haapamäen Suojalla Kari Piironen ja Caminito.

Lumiräntäsateeseen lähdin ajamaan ja melkein samanlaista oli paluumatkallakin. Viikko sitten olin edellisen kerran Karin ja orkesterinsa tansseissa ja miten koen musiikin erisävyisenä, vaikka sama porukka on lavalla. Tai ei nyt ihan sama.

Koskettimissa oli hyvin kaunis nuori nainen ja hänellä oli yllään tyylikäs ja eleganssi unelmapuku. Hän soitti aiemmin jonkin aikaa KinoJake-orkesterissa ja siirtyi yrittäjäksi joku vuosi sitten. Jospa hän palaa vielä musiikin pariin. Nyt ilman yhteisiä soittoja orkesterin kanssa hänellä oli varmasti kova haku päällä. Muiden soittajien ja Karin tuella hän selviytyi onnistuneesti illasta.

Voisinpa sanoa itsestäni samaa. Tai epäonneni oli vain tanssimisen kohdalla. Koskaan en ole kuunnellut Karia enkä orkesteria yhtä paljon ja yhtä hartaasti.

Lähtöni kotoa viivästyi tavalliseen tapaani, jota en näköjään saa korjattua kuin joskus. Olin paikalla puoli yhdeksän levyisäntä Oiskin soitellessa levyjä. Orkesteri aloitti varttia vaille yhdeksän ja Kari toisen setin aikana.

Kyllähän orkesterin rumpali on piristys, joskaan en välillä kuule mitä hän spiikkailee. Samaa koen kyllä joka ilta tansseissa. Hän laulaa sydämensä innolla ja on hyvin elävä rumpali. Orkesterin basistin viulu oli käytössä ainakin jenkkojen aikaan ja kuulosti tosi hyvältä. Voisikohan hän käyttää sitä enemmänkin... Orkesterin kitaristin soittoon en ole saanut syvempää suhdettaSilmänisku

Karin esittämät kappaleet tuntuivat paremmilta kuin viimeksi. Siksikö, että siinä lavan liepeillä niitä kuuntelin ja katselin hänen tapaansa laulaa. Ei ole sattunut kohdalleni ketään toista tanssilavaesiintyjää, joka elää niin mukana lauluissaan. Hänen äänensä syvyys ja voima valtaavat minut kuulijana. Itselleni kohdistettu tango Punaiset lehdet Karin laulamana vie minut mukanaan. Monta kaunista, vanhaa, oikeaa tangoa hän lauloi. Tanssilajeina hänen kappaleensa ovat monipuolisia. Kun katsoo hänen levyjensä sisältöä ja niistä parhaimpia hän esittää lavalla. Oli hidasta ja nopeaa. Sambaa ja rumbaa, hidasta valssia, humppaa ja kaikki niin esitettyinä, ettei tarvitse miettiä, miten tätä nyt tanssitaan. Illan lisäilona minulla oli Oiskin tauoilla soittamat Varjokuvan Tanssit talolla ja Yö katseessasi.

Musiikillisesti tällaista minun tanssijalkojani vievää iltaa ei ole ollut aikoihin ja minä olin kuin konsertissa. Aivan muutama tanssikappale illan alussa ei kantanut pitkälle. Erään tutun herran kanssa tanssin jenkat, fuskua vai buggia ja chachaat. Vieraan herran kanssa tanssin tangot, jotka eivät sujuneet toivomallani tavalla, hän arvelikin, että olinko vanhemmalla iällä opetellut tanssimista, että se siitä. Siitä huolimatta kaksi muutakin kappaleparia tanssin hänen kanssaan, jotain vaihtoaskellajeja. Foksipari erään varttuneen herran kanssa oli tavanomainen ja samoin tavallinen valssi erään toisen kanssa Karin päättäessä osuuttaan. Karin kiitos kappaleiden jälkeen minäkin osasin lähteä kotiin istumisesta jäykistynein jaloin.

Vuorotuntihausta ei ollut mitään hyötyä, sillä paikalla oli pariskuntia ja kaksi herraa, jotka omasivat tanssijalat. Annoin toisten naisten hakea heitä ja Karin kaksi ensimmäistä osuutta istuin paikallani. Vielä jälkeenkin päin mietin, miten musiikki, esitetyt kappaleet, niin Karin kuin orkesterin ja Oiskin väliaikalevytkin olivat niin hyviä. Enkö huomaa sitä kun tanssin… Haluaisinpa, totta vie, vielä joskus tanssia Karin tanssit alusta loppuun ja hyvin vietynä. Taidan laatia jonnekin ilmoituksen - kohtuullista korvausta vastaan etsitään tanssimiestä yhdeksi illaksi…