Imatran kylpylä 18.3.2008

Tornados ja Saija Tuupanen ovat ohittamat esiintyjät, jos suinkin pääsen heitä kuulemaan. Joka kerta vain tuntuu paremmalta olla läsnä. Niinpä toisen kerran ajelin Imatran Kylpylään ja yhtä epävarmana kuin ensi kerralla, miten osun perille. Tuurilla ne menee valtamerilaivatkin tai menivät ennen nykytekniikkaa. En eksynyt kertaakaan matkalla ehkä jokin näkömuistiin perustuva toimi.

Olin perillä klo 21. Orkesteri oli juuri aloittanut. Levymusiikkia oli ollut jo tunnin verran. Paikalla näytti olevan iso osa pareja ja hakualueen puutteesta johtuen en oikein saanut selvää, ketä olisi voinut hakea. Naistentanssithan nämä olivat... Muutama tuttu oli paikalla, joten heitä hain. Mutta hakemiseni typistyi hitauteeni, joten kuuntelulle jäi aikaa. Ja sitä en pane pahakseni.

Siinä on orkesteri, jota voin vaikka vain kuunnella ja katsellakin. Katselullani saan aikaan hymyjä, mikä on vain hyväksi esiintyjille. Iloinen joukko he ovat joka tapauksessa ja taitavia soittajia, jotka esittävät tanssilajien mukaisia kappaleita. Saijan herttainen esiintyminen on aina ollut miellyttävää katsottavaa ja kuunneltavaa. Uusia kappaleitakin oli mukana tai en ainakaan kaikkia ole kuullut. Hänen bravuurikappaleensa minun mielestäni on tango Vie meidät rakkauteen.

Illan toinen kohokohta on kitaristi/laulaja Kai Läätin esittämä hidas valssi Sieluni soitto. Siinä on kaikki kohdallaan, niin hitaan valssin oikea tahtisuus kuin tunnelma, jonka laulajan ääni saa aikaan. Muutoinkin minusta on ilo kuunnella hänen lauluaan. Orkesterin varvassukkakosketinsoittaja haitareineen, rumpalin taitava kädentyö ja basistin tarkka soittaminen ovat kaikki yhdessä hyvän tanssimusiikin takana.

Jotain minä tanssinkin ennen kuin jätin orkesterin soittamaan viimeistä settiään. Ainakin cha-chaan mukavassa viennissä. Jive/fuskua tutun Kaakonkulman herran kanssa ja jotain muutakin ja sen hitaan valssin. Olikohan tangokin hänen kanssaan. Eräs tuttu pariskunta oli paikalla ja herra oli vapaana haettavaksi, joten hyvässä viennissä tanssin ainakin yhdet vai peräti kahdet tangot ja jotain muutakin. Viimeisellä tauolla soitettu tango oli hyvinkin sopiva kropalleni ja sielulleni erään musikaalisen herran kanssa. Tosin eräs daami oli viedä sen ilon minulta pois. Mutta onneksi katsekontaktini oli suosiollinen minulle. Jonkun vieraan herran kanssa foksailin, mutta tanssillisesti ilta oli vaisuhko. Olihan ilon hetkiä illan aikana, vaikka paljon hyviä kappaleita jäi tanssimatta. Tunsin kuitenkin tyytyväisyyttä, kun sain olla kuulemassa minulle mieleistä soittokuntaa. Kotimatka sujuikin hyräillen Sieluni soittoa, mikä on yksi parhaimmista hitaista valsseista. Kotonakin voin sitä kuunnella Channel Fourin levyltä. Sieltähän kappaleen tekijätkin ovat. Mitenhän saisi levylle kappaleen Kain esittämänä...