05.04.2012 Peurungassa

Kevään koittaessa on talven jälkeen mukavaa ollut lähteä “ihmisten ilmoille”. Niinpä ilman mitään odotuksia saavuin Peurungan tansseihin. Sinitaivaan tapaamisesta olikin mennyt aikaa. Muistan heidän alkuvuosiensa iloiset tanssit. Musiikki oli niin sopivaa jaloilleni. Hyviä rytmejä. Ei mitään kikkailuja esitetyn musiikin suhteen. He olivat minusta silloin loistavia. Sitä he ovat nykyisinkin monien tanssinharrastajien mielestä.

Jouduin paikalle jälkeen kahdeksan. Taisivat soittajat soittimiaan vielä viritellä. Ennen orkesterin aloitusta klo 21 saakka soi Pekkaniskan Poikien levy, jossa musiikki oli sitä mitä odotan tanssin kannalta. Illan parhaat kappaleet tulivatkin heidän levyltään.

Olin tavalliseen tapaani valinnut rauhaisan seinän reunapaikan, josta harva herra haki. Eturintaman naiset olivat enimmäkseen hakukohteita ja jotkut naiset näyttivät hakevan itsekin. Hieman yli kymmenen kappaleparia tanssin illan aikana ja se tuntui sopivalta. Ahtautta oli lattialla joskin ruokailutilan puolellakin sai tanssia ja siellä oli tilaa. Erään kaukaisen tanssitutun herran huomasin ennen lähtöäni. Aluksi en tunnistanut häntä. Eräs nainen oli korjannut hänet heti alkuillasta haltuunsa. Huomasin hänen hakeneen tanssimaan. Näinhän sitä aktiivinen naistanssija toimii varmistaen iltansa tanssit ja hyvän viennin. Varttia vaille 12 orkesterin lähdettyä tauolle poistuin minäkin. Orkesterin rumpali oli edelleen vireessä joskin hänen lauluäänensä tuntui hieman erilaiselta kuin aiemmin. Suosituimpia tanssittajia he ovat Suomessa. Kiirastorstai-ilta sujui näinkin.