Kerhola ja Martti Metsäkedon orkesteri

Lomalaisen haaveita … nähdä Kerhola, toiseen kertaan ja Metsäkedon orkesteri niissä kauniissa puitteissa. Ja toteutuihan se. Ei sillä väliä, että jo pitkää matkaa lisäsi sekoilu Tampereella hyvistä ajo-ohjeista huolimatta.

Perillä oli väkeä niin, että tuli aluksi mieleen Kivistön hieman vanhemman iän tanssit. Ilmaantuihan sinne sitten kuitenkin lisää tanssijoita, mutta väki tuntui ihan erilaiselta kuin sitten ensimmäisen käyntini viime keväänä. Aloin kyllä uskoa, että seudun tanssiväki oli päättänyt olla pois paikalta, kun joku kumma Julia palstalla kysymysmerkein aikoo tulla pilaaman tanssit ;(

Tanssimusiikki on kehuttu tässä aiemmin ja voin vain yhtyä siihen. Ja mikä merkille pantavaa, mitään kappaleita he eivät pilaa kiireellä. Taito sekin. Jopa yksinomaan ensimmäisen masurkan polkkaosuudessa oli melkein jäätävä ilmaan. Masurkassa sanotaan osuutta laiskaksi polkaksi ja se vaatiikin tanssijoilta paljon, että on kauniinnäköistä. Musiikkitarjonnassa oli paljon lattareita ja lattia olikin täynnä kädenalittajia. Miksihän hyvää foksia ei voi enää tanssia foksina? Kun penkissä istuen oli tilaisuus seurata tanssiesityksiä, niin ei ollut monta tanssijaa, jolla esimerkiksi jive tai chachaa olisi ollut kaunista. Tärkeää on kai itsekullekin kunhan liikkuu ja tuntee itse iloa. Kursseillakin monta kertaa opetetaan vain lyhyt aika perusaskelta ja ilmeisesti tanssijoiden tahto on, että kuviot on saatava mukaan vaikkei perusaskelkaan ole hallussa.

Illan iloja oli Kikan läsnäolo ja tuki, sillä alku tuntui kurjalta ja löysin itseni istumasta penkistä kaukana hakualueesta. Ja syy oli "Virtasen". Odottelin kyllä ihan oikeaa Virtastakin paikalle, mutta ei näkynyt. Ihan illan alussa herra pokkasi tangolle ja vienti oli kuin suoraan M.A.Nummisen Tango on intohimoni-kirjassa. Ensimmäisen kappaleen aikana kaksi kierrosta salin reunalla ja toisella, argentiinalaisella tangolla kaksi ja puolikierrosta, minä siis koko ajan selin, ei mitään suunnan muutosta. Alkoi tuntua kyllä jaloissa, mutta vielä enemmän korvien välissä. Aluksi hymyilytti ja ajattelin kysyä, että on taitanut herra lukea kirjaa vai mistä tämä tyyli... Sitten muistin kirjan Virtasen muut ominaisuudet ja päätin kerrankin pitää suuni kiinni.

Tämä tango kosketti tangosieluani niin, että oli vaikeuksia löytää iloista tunnelmaa ja kun vielä oli vähän tuttuja, niin tanssiminen ei ollut illan pääasia. Kuitenkin pääsin tanssimaan jenkan, polkan ja masurkan, niin jonkinlaista mielihyvää illasta jäi. Polkasta erityiskiitos Kikan ystävälle, jonka vienti oli täydellisen kevyttä. Vaarikin oli saanut hoitopaikastaan iltaloman (karannut varmaan, vaikka väitti ihan luvalla olevansa liikkeellä, siksi veinkin hänet kotimatkalla hoitokodin portille, etteivät seuraamukset ole pahoja). Onneksi Vaarilla on muistissa tanssin taidon salot ja hidas valssi oli kuin oppikirjasta. Varma ja rauhallinen vienti kuin parkettien partaveitsellä;) Ilta päättyi loppujen paremmin kuin alkoi, vieraan herran, jossa jotain tuttuakin oli, hyvin viemään tangoon ja valssiin.

Niin, Metsäkedon herrat olivat menossa lyömään viimeisen niitin jo lähes valmiin levynsä reunaan ja lähiaikoina saamme kuulla heidän tuotantoaan muuallakin kuin tanssipaikoilla.