Kallioniemessä

Kyllä täytyisi Kouvolan seudun tanssipaikoilla olla mukana useammanlaiset kengät. Nahka/haljasnahkapohjaiset kengät kai olisivat olleet sopivat Kallioniemen tansseissa, joissa lattia imaisi kengät kuin imukupeilla. Ei auttanut Kuntotalon konstit. Siellä sukat kenkien päällä pelastivat jalkani (palstan niksipalstan oppi). Nyt niiden vaikutus oli huumaava – täysin liukuna meni. Joten mukana olleilla mummokengillä oli tanssittava ja jo alkuvaiheessa se tuntui jaloissa niin, että varoen oli askellettava, jos lauantaina vielä haluaa suhtkoht terveillä jaloilla tanssia. Onneksi vastaavaa lattiapintaa tapaa harvoin enkä nyt muista kuin nämä kaksi paikkaa. Järjestäjät tosin tekivät parhaansa. Sitä valkeaa ainetta levitettiin useaan otteeseen, mutta apu oli hetkellinen (olikohan myrkkyä?).

Lava sijaitsee kauniilla paikalla ja on muutenkin oikean kesälavan tuntuinen. Seuraava kertani on sitten lattian kunnosta riippumatta tangoilta heinäkuun viimeisellä viikolla ja Pekkaniskan Pojat takaavat minun mieleiseni tanssi-illan. Pitänee etsiä mukaan vanhat haljasnahkakenkäni varalle.

Kaakonkulman tanssiväkeä oli paikalla runsaasti ja vielä enemmän oli kauempaakin, kun suurin osa oli ihan vieraannäköisiä. Väkeä siis oli ja tanssin suunnat ja liikeradat olivat korkeilla kyynärpäillä tavallista tanssi-iltaa. Eivät kaikki tunne tanssilavaetikettiä, joten viisaammat väistävät. Kun etukäteen tietää, että on oletettavaa runsas tanssijamäärä, ottaa tietoisesti riskin olla tungoksessa. Joissain tanssipaikoissa silti näkee suurimmaksi osaksi etenevät, toiset huomioivat tanssijat.

Mukava oli tavata tutut naisrivistössä, joka oli välillä melko tiheä. Ja tuttuja olivat herratkin, jotka tanssittivat, pinssillä ja ilman. Kiitos vaan kaikille. En tainnut olla parhaimmillani :( Polkka ja masurkka kun jäävät väliin, niin iltaan en sen jälkeen tahdo löytää tanssitunnelmaa. Polkka naistenhaulla on täysi etikettivirhe.

Kun olen nyt kuullut toisenkin orkesterin esittävän Kuoleman paikka-tangon, niin alkaa tuntua, että Varjokuvan esitys on parempi. Upea tango joka tapauksessa, kun se tanssilavalla esitetään.

Paluumatkalla ajelin yksinäistä matkaa kotiin sumusiltojen alta. Sumu oli noussut tien yläpuolelle, vesiä tien molemmin puolin ja peltojenkin kohdalla tiheä sumuverho. Muutama rekka tuli vastaan eikä yhtään metsäneläjää tullut uhmaamaan henkeään aamuauringon jo kajastaessa taivaanrannalla.

Ajaessani ajatus palaa vielä illan tansseihin ja tanssijoihin. Miten rakas harrastus tämä meille on. Joillekin elinehto ja elämäntapa. Aika monelle kuuluu lähes päivään jokaiseen. Silti meillä on muitakin harrastuksia ja muu elämä, jota elämme parhaan taitomme mukaan. Nuori tangoystäväni juoksee elämänsä ensimmäisen maratoonin tänään Tukholmassa. Hengessä olen mukana, sillä maratooniajatuksesta itse jouduin luopumaan aikanaan polveni takia. Onneksi hiihtäminen ja tanssiminen sujuvat.