06.07.2012 Kuikan lavalla

On kesällä sentään yksi tanssilava lähellä ja siellä vielä kaksi kertaa viikossa tansseja, jos ehtii ja jaksaa molempiin. Perjantai-illan tanssit sopivat työssäkäyvälle paremmin. Tänä perjantaina esiintyi Anne Mattila Mistral-orkesterinsa kanssa.

Levysmusiikilla ilta alkoi ja sinä vaiheessa orkesterin komeiden miesten kanssa oli juttuhetki sisäpihan pöydän ääressä. Niinpä sitten pian sisälle selviydyin ja huolimatta kuumuudesta ilta sujui naistenhakuun klo 23 saakka lähes tanssimalla. Varsinkin kaksi ensimmäistä tuntia oli “märkää” tanssia. Tämä oli tämän kesän kuumin tanssi-ilta. Juomapuolestakin oli pidettävä huoli ja sopivissa kappaleraoissa hoidin sen asian.

Orkesteri soittaa minulle mieleistä tanssimusiikkia ja eri tanssilajeja tulee paljon. Taukomusiikki oli myös hyvää. Anne ei ole jämähtänyt paikalleen, vaan minusta tuntuu, että hänen laulunsa ja esiintymisensä vain paranee. Pidän hänestä laulajana, vaikka välillä iskelmän puolella ovatkin kappaleensa. Tänä iltana hän oli erityisen hehkuva ja kaunis.

Odottamani kappale jäi lähelle hänen esiintymisensä loppua. Minä olin siinä vaiheessa aika väsynyt (ei jaksa vanha aina tanssia…) ja seisoin lavan sivulla.Tällä kertaa Sielu salamoi Annen ja kosketinsoittajan voimin ja siihen oli tullut kyllä jotain uutta. Heti alusta lähtien tunnelma esiintymislavalla nousi ja hymyhuulin heitä sain katsella. Toinen ihailemani herra lavalla on basisti, jonka äänestä pidän ja hän aiemmin esitti kappaleen Annen kanssa. Nykyisin taitavat soittajat vuorotella tai jotain sinnepäin. Kappaleen jälkeen annoin itselleni luvan poistua.

Mutta ne illan tanssit ja tanssiherrat. Muutamia tuttuja oli paikalla ja joku jopa hyvin vanha tuttu oli etelästä lomamatkalla. Vierasta oli pääosin väki. Tullessani huomasin kyllä Osuuspankin edustajien sijoittuneen keskelle tuloväylää. En tiennyt mistä on kyse, joten kiersin heidät kaukaa. Illan mittaan selvisi, että pankki oli kai osallisena illan järjestämisessä. Niiden muutamien tuttujen kanssa tanssin hyvin monet kappaleet. Ihan vieras herra haki chachaalle ja olipa hänellä hyvät kuviot siihen lajiin.  Tuttuja tosin minulla on entisiltä ajoilta, mutta nykyisin ei juuri kukaan tanssita minua niin.

Eräs tuttu herra, joka paljon tanssii vakituisen daamin kanssa, haki illan alkupuolella myös chachaalle, fuskuille, bugille ja humpalle. Jenkalle hakeneen herran kanssa sujuu myös melkein mikä vaan. Hain häntä sitten naistenhaulla fusku/jivelle. Tangoherroja en nähnyt, lie ollut, mutta ei minulle sopivia tai minä en heille sopiva. Niinpä illan alkupuolella sain luvan nuorelta herralta viedä tangon saloihin hänen isänsä. Siinä on mies, jonka kanssa voisin tanssia vaikka illan. Ja muutakin kuin tangoa. Hitaita valsseja on joitakin kertoja tanssittu. Hänen kroppansa ja käsiotteensa ovat ne mitkä saavat minut aina tanssin tuntumaan tanssilta ja jokin sisäinen rauha ja mielihyvä syntyy tanssiessa hänen  kanssaan.

Toiset hyvät tangot tanssin myös erään toisen tutun kanssa ja kaksi muutakin kappaletta. Nyt ei sattunut kohtaaminen hitaan valssin soidessa. Siinä myös hän on hyvä viejä. Masurkat olin katselulla. Ehkä olisin päässyt tanssimaankin ne, mutta kun olin tanssinut polkat ihan vieraan herran kanssa ja siinä oli hieman ongelmia, en jaksanut “riskeerata” masurkoilla. Nämä kansantanssilajit ovat kai vaikeita - joskus. Tosin polkat olivat minusta liian nopeasti soitetut. En jaksa tanssia niitä niin, ettei pysty nauttimaan vauhdista. Toinen polkista oli kosketinsoittaja/haitaristin omaa tekoa ja olen kuullut sen muutaman kerran. Se on erittäin hieno sävellys ja olenhan minä hänelle kertonut, että voisiko soittaa hieman hitaammin. Saa nähdä, opinko hyväksymään sen niin kuin soitetaan vai jätän väliin. Onhan se hieno kuunnellakin eikä fanittaminenkaan lavan edessä pahaa tee. Tosin en ole koskaan polkan soidessa niin tehnyt. Naistenhaulla tasasin sisäistä lämpötilaa ja taisin hakea kolmea herraa, joista yhtä kaksi kertaasmiley Erityisen mukava oli tanssi-ilta huolimatta osan vakituisen väen puuttumisesta vai ehkä juuri siksi…