13.06.2012 Kuikan lavalla

Tanssiorkesteri Hurma soittaa niin, etten voi olla pois, jos lähelle tulevat, vaikka se olisi työviikolla. He ovat synnynnäisiä lahjakkuuksia musiikin alalla. Ensi kerrasta he saivat sydämeni valloitetuksi ja haluan olla heidän tanssi-illoissaan niin usein kuin mahdollista. Kun jokin soittotapa ja musiikillinen tyyli saa minut valtaansa, niin sitä haluan lisää. Hurmalla on kaikki edellytykset jatkaa pitkään ja kehittyä edelleen suuntaan, joka takaa tulevaisuuden tanssiorkesterina, jos vain haluavat. Työtä musiikin saralla on tehtävä nöyränä, mutta määrätietoisena.

Naistenhaku ei ole minun juttuni, mutta yritän vieläkin oppia siihen, vaikka turhaa se kai alkaa olla. Hetkittäin huomaan, että tämähän on helppoa ja sitten putoan maantasalle. En pysy hakuryntäyksessä mukana ja jos on mielikappaleeni ja en ehdi toimia, melkein teen äkkilähdön kotiin. Olen opetellut hillitsemään itseäni ja sitä samaa joudun tekemään miestenhaulla. Kun esimerkiksi tangot alkavat soida ja hakijat hakevat kyljeltä kummaltakin, tietysti niitä etuoikeutetussa asemassa olevia neitokaisia tai  sitten muuten mieleisiä, niin siinä tunnen itseni nollaksi. Mutta elämä on... Nyt eivät hakuhalut kuitenkaan kadonneet ennen kuin kahden tunnin jälkeen. Hakuni jäivät sitten kolmannella tunnilla täysin täsmäkohteille.

Onnekseni alkuilta sujui hyvin hakujeni osalta. Jostain löysin sisäisen lapseni joka ennakkoluulottomasti haki ketä kerkesi ja hieman tietysti ennakoiden tuleeko hitaampaa vai nopeampaa. Sen osaan arvioida aika monen tutun orkesterin tavasta valita kappaleensa. Mielitanssilajiani tangoja sain tanssia illan aikana ( kolme tuntia) kuudet kappaleparit. Niitä kun soitettiin taukomusiikkinakin. Ehkä osa oli triolimaisia, mutta me suomalaiset kun koemme monet niistä tangoiksi. Seinäjoen uusia tangoja oli myös illan ohjelmistossa. Taukomusiikkina ollut PNP:n Matti-Sakarin laulama Larissa oli hyvä tango ja viejä hyvin mieleinen. Vientihän sen ratkaisee, miltä tanssi tuntuu, olipa laji mikä tahansa.

Illan parasta tangoa en sen sijaan tanssinut. Tein lähtöä klo 23, kun miestenhaku alkoi ja Hurmio alkoi soida. Hurma ja Hurmio, siinä vasta yhdistelmä. Vielä sen tanssin heidänkin soittamanaan niin kuin olen tanssinut muutaman muun orkesterin esittämänä tai taukomusiikkina. Kuuntelin sen pusakka ylläni lavan luona ja sen parina tulleen Rakkaus ei ole pysyvää aikana kiersin äänentoiston hoitajan kautta ulos. Kiitin häntä hyvästä taukomusiikista ja hänen erityisen persoonallisesti sanoittamastaan Humppakone Foksista. Sen orkesteri soitti hienosti ja väen tanssimista oli hilpeä katsella....